Kotimaa http://sjphki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Wed, 20 Jun 2018 14:55:38 +0300 fi Turvapaikkoja ilman hallitsematonta rajanylitystä? http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257205-turvapaikkoja-ilman-hallitsematonta-rajanylitysta <p>Huoneessa on elefantti, jonka hengityksen kaikki tuntevat, mutta johon ei uskalleta puuttua. Näin kuvailisin tunnelmia EU:n sisäministerien neuvostossa. Paitsi että nyt ärtymys elefanttia kohtaan tuntuu nousevan. Tahto sen haastamiseen oli kesäkuun alun kokouksessamme ainoita eri leirejä yhdistäviä asioita.&nbsp;</p><p>Elefantilla tarkoitan turvapaikkajärjestelmän ytimessä olevaa paradoksia. Pakotamme turvan hakijan ensin laittomaksi rajanylittäjäksi, joka joutuu tulemaan Eurooppaan rikollisen salakuljettajan avulla. Vain siten pääsee käyttämään laillista oikeuttaan hakea turvapaikkaa.</p><p>En syytä turvan hakijaa, vaan järjestelmää. Salakuljettajien on arvioitu tienanneen noin 4 miljardia euroa yksistään vuonna 2015. Salakuljettajien rooli tekee koko ilmiöstä vaikeasti hallittavan ja johtaa tuhansien ihmisten hukkumiseen Välimerellä.</p><p>Ongelma on elefantissa, mutta on helpompi ampua sen viereen. Viimeksi eilen Ranskan ja Saksan hallitusten yhteiskokouksen jälkeen kummankin maan johtajat korostivat kymmenen tuhannen hengen lisäystä yhteiseen ulkorajavalvontaan eli Frontexiin. Minulla ei ole mitään Frontexia vastaan, päinvastoin. Mutta siihen panostaminen ei estä laitonta maahantuloa, jos ei muuteta turvapaikan hakemisen sääntöjä.&nbsp;</p><p>Pahimmillaan ruokitaan lähinnä salakuljettajien katetta. Turvan hakijat suostuvat heikompiin ja täydempiin veneisiin, kun tiedetään Frontexin pelastavan mereltä ja vievät Eurooppaan. Ja tietenkin pitääkin pelastaa, jos on ajettu ihmiset siihen tilanteeseen, että he siellä meressä ovat.</p><p><strong>Elefantti vai Merkel?</strong></p><p>Saksan hallituskriisi ja Italian uuden hallituksen rajut toimet ovat yllättäen kärjistäneet Euroopan turvapaikkakeskustelun. Taitaa olla käsillä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä. Jos Eurooppa-neuvosto ei löydä suuntaviivoja ensi viikolla, Angela Merkelin 13 vuoden kausi Saksan liittokanslerina uhkaa katketa heinäkuun alussa. Pitkällä aikavälillä merkittävämpää on, että samalla todennäköisesti päättyy sisärajattoman EU:n aikakausi - ainakin nykymuodossa.&nbsp;</p><p>Jäsenmaiden sooloratkaisut johtavat siihen, että ulkorajavaltiot ovat rajajärjestelyissään jatkuvasti naapureiden painostuksen ja kiskonnan kohteina: Kreikka Turkin, Italia Tunisian ja Libyan, Espanja Marokon, Suomi Venäjän, Puola Valko-Venäjän sekä Unkari Serbian ja Ukrainan. Suosittelen miettimään tätä strategisesti kunkin mainitun EU-maan pääkaupungeissa. Todellakin tarvitsemme EU:n yhteisen ratkaisun.&nbsp;</p><p>Komission vastaus huutoon on ollut seitsemänosainen lainsäädäntöpaketti Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä, jota sisäministereiden neuvostossa puimme. Sen kuuma pihvi on toisaalta vahventaa ensimmäisen vastaanottajavaltion vastuuta estää vapaa kulku eteenpäin Euroopassa ja toisaalta luoda automatiikka, jolla suuren vyöryn kohdalla ensimmäistä vastaanottajavaltiota autetaan, mukaan lukien automaattiset jälleensijoitukset muihin maihin viimeisenä keinona.&nbsp;</p><p>Käsittelyssä olevat ehdotukset kannattaa paranneltuina hyväksyä. Ne eivät kuitenkaan anna riittäviä eväitä Euroopan johtajille päästä ensi viikolla yksimielisyyteen. Ainoa tie ratkaisuun voi olla hakea pakettiin ihan uutta liimaa, joka yhdistäisi eri leirejä, jotka ovat eri syistä tyytymättömiä komission ja puheenjohtajamaan pöydällä olevaan kompromissiin. Minusta liima voisi löytyä siitä, että tartutaan elefanttiin ja kesytetään se sellaiseksi, joka tuottaa suunnilleen nykyiseen tapaan turvapaikkoja, mutta enemmän inhimillisyyttä haavoittuvimmille ja vähemmän kaaosta.</p><p><strong>Enemmän turvaa, vähemmän kaaosta</strong></p><p>Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Hyvän turvapaikkajärjestelmän on vastattava seuraaviin lähtökohtiin:</p><ol><li>Turvaa tulee antaa niille, joita uhkaa henkilökohtainen vaino ja jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.</li><li>Suuret elintasoerot, korkea asumisperusteinen sosiaaliturva ja vapaa maahantulo eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Euroopan ulkorajoilla vallitsevat elämänlaadun jyrkät erot ovat kehitysyhteistyöstä huolimatta pitkäaikainen tosiasia.</li><li>Rajanylittäjien määrä suhteessa vastaanottavan maan kokoon muodostuu väistämättä tavoitemuuttujaksi, jos turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa.&nbsp;</li></ol><p>Ensimmäinen periaate lienee laajasti hyväksytty. Henkilökohtaisen vainon logiikka on myös nykyisen turvapaikkalainsäädännön terve ydin. Turvan kohdentaminen erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleville ei nykyisin onnistu kovin hyvin. Rajan yli turvaa hakeva tarvitsee varoja salakuljettajille maksamiseen ja fyysistä kuntoa vaikeaan matkaan.</p><p>Myös toinen periaate myönnetään yleensä oikeaksi keskustelukumppanista riippumatta. Tästäkään ei pidä syyttää maahanmuuttajia. On täysin ymmärrettävää tavoitella parempaa elämää. Jos kaikki saisivat oleskeluluvan, Eurooppaan saattaisi muuttaa satoja miljoonia ihmisiä. Käytännössä heidän kotouttamisensa laillisille työmarkkinoille riittävän nopeasti olisi mahdotonta. Suoraan työsuhteeseen tulijat ainakin minä toivotan aina tervetulleiksi. Siihen on työperäisen oleskeluluvan menettely.</p><p>Kolmas periaate on tosiasia, jota ei saisi sanoa ääneen. Käytännössä jokainen Euroopan maa on kuitenkin huolissaan suurista rajan yli turvapaikkaa hakevien virroista ja pyrkii sopimaan naapuriensa kanssa niiden rajoittamisesta. Silloin puhutaan laittoman maahantulon estämisestä. Käytännössä samalla estetään tulijoita käyttämästä laillista oikeuttaan turvapaikan hakemiseen. Yhteiskuntien pelästyminen suurten turvapaikanhakijavirtojen ilmestyessä on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistänyt hyvin erilaisia demokratioita aina Italiasta Ruotsiin ja Hollannista Unkariin.&nbsp;</p><p>Nykyinen rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun malli on mainittujen kolmen periaatteen valossa aika huono kaikille osapuolille. Köyhimmät ja haavoittuvimmassa asemassa olevat vainotut eivät yleensä pääse Eurooppaan. Salakuljettajat tienaavat ja tuhansia ihmisiä kuolee matkalla. Laittoman rajanylityksen ja rikollisten salakuljettajien osuus tekee prosessista hallitsemattoman tuntuisen. Seurauksena Eurooppa on valmis ottamaan suojiinsa pienemmän määrän hädänalaisia kuin se tekisi jos turvan haun mekanismi synnyttäisi vähemmän pelkoa.</p><p><strong>Suoraan leireiltä</strong></p><p>Järjellä ajatellen olisi kaikkien kannalta parempi siirtää painopiste suoraan pakolaisleireiltä otettaviin pakolaisiin rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun sijaan. Joissain maissa EU:n ulkopuolelle puuhataan järjestelykeskuksia, toisissa puhutaan pelastuskeskuksista. Välttämättä ei tarvittaisi mitään aivan uutta mekanismia. Meillähän on jo kiintiöpakolaiset. Esimerkiksi Suomi ottaa tänä vuonna 750 kiintiöpakolaista ja Ruotsi 5000. Yhteensä EU ottaa nykyisin noin 25 000 kiintiöpakolaista.</p><p>Mitäpä jos kymmenkertaistaisimme EU:n yhteisen kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittaisimme turvapaikan hakemisen rajan yli poikkeustapauksiin? Tämä noin neljännesmiljoonan kiintiöpakolaisen taso vastaisi turvapaikanhakijoiden vuosittaista virtaa 2010-luvun alussa. Se olisi alle neljäsosa vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrästä, mutta suoraan leireiltä valikoitaessa kaikki saisivat turvapaikan, kun vuonna 2015 tulleista noin puolet näyttää saavan kielteisen päätöksen. Oleellista olisi, että tulovirta ei tuottaisi hallitsemattomuutta eikä syntyisi kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisongelmaa.&nbsp;</p><p>Pakettiin voisi kuulua siirtyminen EU:n yhteiseen pakolaiskiintiöön ja sen rahoittamiseen ainakin osin yhdessä. Tästä ei tietenkään päästä sopuun ilman, että samalla rajoitetaan tuntuvasti rajan yli tapahtuvaa turvapaikanhakua.</p><p>Turvapaikkajärjestelmä perustuu YK:n pakolaisyleissopimukseen vuodelta 1951. Sitä tarkentaa esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Olen kuullut eriäviä väitteitä siitä rikkoisiko rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun korvaaminen pakolaisleireiltä otettavilla hakijoilla kansainvälisiä sopimuksia tai niiden tulkintaa. En lähde tuomaroimaan, mutta ihmisethän näitä sopimuksia kirjoittavat ja tulkitsevat.&nbsp;</p><p>Vuoden 1951 sopimuksen taustalla oli toisen maailmansodan pakolaiskriisin sääntöperäinen hoitaminen ja erityisesti suhtautuminen puna-armeijan miehittämillä alueilla vainottujen kohtaloon. Järjestelmää ei suunniteltu laajamittaiseen turvan hakuun Euroopan ulkopuolelta. Jos 2000-luvun tilanteessa olisi kaikille parempi, että Eurooppa ilmoittaa kymmenkertaistavansa kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittavansa rajan yli hakemisen poikkeustapauksiin, meidän ihmisten pitäisi kyllä löytää oikeasuhtaiset keinot sen tekemiseen.</p><p>Kai Mykkänen</p><p>Sisäministeri</p> Huoneessa on elefantti, jonka hengityksen kaikki tuntevat, mutta johon ei uskalleta puuttua. Näin kuvailisin tunnelmia EU:n sisäministerien neuvostossa. Paitsi että nyt ärtymys elefanttia kohtaan tuntuu nousevan. Tahto sen haastamiseen oli kesäkuun alun kokouksessamme ainoita eri leirejä yhdistäviä asioita. 

Elefantilla tarkoitan turvapaikkajärjestelmän ytimessä olevaa paradoksia. Pakotamme turvan hakijan ensin laittomaksi rajanylittäjäksi, joka joutuu tulemaan Eurooppaan rikollisen salakuljettajan avulla. Vain siten pääsee käyttämään laillista oikeuttaan hakea turvapaikkaa.

En syytä turvan hakijaa, vaan järjestelmää. Salakuljettajien on arvioitu tienanneen noin 4 miljardia euroa yksistään vuonna 2015. Salakuljettajien rooli tekee koko ilmiöstä vaikeasti hallittavan ja johtaa tuhansien ihmisten hukkumiseen Välimerellä.

Ongelma on elefantissa, mutta on helpompi ampua sen viereen. Viimeksi eilen Ranskan ja Saksan hallitusten yhteiskokouksen jälkeen kummankin maan johtajat korostivat kymmenen tuhannen hengen lisäystä yhteiseen ulkorajavalvontaan eli Frontexiin. Minulla ei ole mitään Frontexia vastaan, päinvastoin. Mutta siihen panostaminen ei estä laitonta maahantuloa, jos ei muuteta turvapaikan hakemisen sääntöjä. 

Pahimmillaan ruokitaan lähinnä salakuljettajien katetta. Turvan hakijat suostuvat heikompiin ja täydempiin veneisiin, kun tiedetään Frontexin pelastavan mereltä ja vievät Eurooppaan. Ja tietenkin pitääkin pelastaa, jos on ajettu ihmiset siihen tilanteeseen, että he siellä meressä ovat.

Elefantti vai Merkel?

Saksan hallituskriisi ja Italian uuden hallituksen rajut toimet ovat yllättäen kärjistäneet Euroopan turvapaikkakeskustelun. Taitaa olla käsillä EU:n yhteisen maahanmuuttopolitiikan kohtalon kesä. Jos Eurooppa-neuvosto ei löydä suuntaviivoja ensi viikolla, Angela Merkelin 13 vuoden kausi Saksan liittokanslerina uhkaa katketa heinäkuun alussa. Pitkällä aikavälillä merkittävämpää on, että samalla todennäköisesti päättyy sisärajattoman EU:n aikakausi - ainakin nykymuodossa. 

Jäsenmaiden sooloratkaisut johtavat siihen, että ulkorajavaltiot ovat rajajärjestelyissään jatkuvasti naapureiden painostuksen ja kiskonnan kohteina: Kreikka Turkin, Italia Tunisian ja Libyan, Espanja Marokon, Suomi Venäjän, Puola Valko-Venäjän sekä Unkari Serbian ja Ukrainan. Suosittelen miettimään tätä strategisesti kunkin mainitun EU-maan pääkaupungeissa. Todellakin tarvitsemme EU:n yhteisen ratkaisun. 

Komission vastaus huutoon on ollut seitsemänosainen lainsäädäntöpaketti Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä, jota sisäministereiden neuvostossa puimme. Sen kuuma pihvi on toisaalta vahventaa ensimmäisen vastaanottajavaltion vastuuta estää vapaa kulku eteenpäin Euroopassa ja toisaalta luoda automatiikka, jolla suuren vyöryn kohdalla ensimmäistä vastaanottajavaltiota autetaan, mukaan lukien automaattiset jälleensijoitukset muihin maihin viimeisenä keinona. 

Käsittelyssä olevat ehdotukset kannattaa paranneltuina hyväksyä. Ne eivät kuitenkaan anna riittäviä eväitä Euroopan johtajille päästä ensi viikolla yksimielisyyteen. Ainoa tie ratkaisuun voi olla hakea pakettiin ihan uutta liimaa, joka yhdistäisi eri leirejä, jotka ovat eri syistä tyytymättömiä komission ja puheenjohtajamaan pöydällä olevaan kompromissiin. Minusta liima voisi löytyä siitä, että tartutaan elefanttiin ja kesytetään se sellaiseksi, joka tuottaa suunnilleen nykyiseen tapaan turvapaikkoja, mutta enemmän inhimillisyyttä haavoittuvimmille ja vähemmän kaaosta.

Enemmän turvaa, vähemmän kaaosta

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Hyvän turvapaikkajärjestelmän on vastattava seuraaviin lähtökohtiin:

  1. Turvaa tulee antaa niille, joita uhkaa henkilökohtainen vaino ja jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa.
  2. Suuret elintasoerot, korkea asumisperusteinen sosiaaliturva ja vapaa maahantulo eivät voi olla voimassa yhtä aikaa. Euroopan ulkorajoilla vallitsevat elämänlaadun jyrkät erot ovat kehitysyhteistyöstä huolimatta pitkäaikainen tosiasia.
  3. Rajanylittäjien määrä suhteessa vastaanottavan maan kokoon muodostuu väistämättä tavoitemuuttujaksi, jos turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa. 

Ensimmäinen periaate lienee laajasti hyväksytty. Henkilökohtaisen vainon logiikka on myös nykyisen turvapaikkalainsäädännön terve ydin. Turvan kohdentaminen erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleville ei nykyisin onnistu kovin hyvin. Rajan yli turvaa hakeva tarvitsee varoja salakuljettajille maksamiseen ja fyysistä kuntoa vaikeaan matkaan.

Myös toinen periaate myönnetään yleensä oikeaksi keskustelukumppanista riippumatta. Tästäkään ei pidä syyttää maahanmuuttajia. On täysin ymmärrettävää tavoitella parempaa elämää. Jos kaikki saisivat oleskeluluvan, Eurooppaan saattaisi muuttaa satoja miljoonia ihmisiä. Käytännössä heidän kotouttamisensa laillisille työmarkkinoille riittävän nopeasti olisi mahdotonta. Suoraan työsuhteeseen tulijat ainakin minä toivotan aina tervetulleiksi. Siihen on työperäisen oleskeluluvan menettely.

Kolmas periaate on tosiasia, jota ei saisi sanoa ääneen. Käytännössä jokainen Euroopan maa on kuitenkin huolissaan suurista rajan yli turvapaikkaa hakevien virroista ja pyrkii sopimaan naapuriensa kanssa niiden rajoittamisesta. Silloin puhutaan laittoman maahantulon estämisestä. Käytännössä samalla estetään tulijoita käyttämästä laillista oikeuttaan turvapaikan hakemiseen. Yhteiskuntien pelästyminen suurten turvapaikanhakijavirtojen ilmestyessä on viimeisen kolmen vuoden aikana yhdistänyt hyvin erilaisia demokratioita aina Italiasta Ruotsiin ja Hollannista Unkariin. 

Nykyinen rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun malli on mainittujen kolmen periaatteen valossa aika huono kaikille osapuolille. Köyhimmät ja haavoittuvimmassa asemassa olevat vainotut eivät yleensä pääse Eurooppaan. Salakuljettajat tienaavat ja tuhansia ihmisiä kuolee matkalla. Laittoman rajanylityksen ja rikollisten salakuljettajien osuus tekee prosessista hallitsemattoman tuntuisen. Seurauksena Eurooppa on valmis ottamaan suojiinsa pienemmän määrän hädänalaisia kuin se tekisi jos turvan haun mekanismi synnyttäisi vähemmän pelkoa.

Suoraan leireiltä

Järjellä ajatellen olisi kaikkien kannalta parempi siirtää painopiste suoraan pakolaisleireiltä otettaviin pakolaisiin rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun sijaan. Joissain maissa EU:n ulkopuolelle puuhataan järjestelykeskuksia, toisissa puhutaan pelastuskeskuksista. Välttämättä ei tarvittaisi mitään aivan uutta mekanismia. Meillähän on jo kiintiöpakolaiset. Esimerkiksi Suomi ottaa tänä vuonna 750 kiintiöpakolaista ja Ruotsi 5000. Yhteensä EU ottaa nykyisin noin 25 000 kiintiöpakolaista.

Mitäpä jos kymmenkertaistaisimme EU:n yhteisen kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittaisimme turvapaikan hakemisen rajan yli poikkeustapauksiin? Tämä noin neljännesmiljoonan kiintiöpakolaisen taso vastaisi turvapaikanhakijoiden vuosittaista virtaa 2010-luvun alussa. Se olisi alle neljäsosa vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden määrästä, mutta suoraan leireiltä valikoitaessa kaikki saisivat turvapaikan, kun vuonna 2015 tulleista noin puolet näyttää saavan kielteisen päätöksen. Oleellista olisi, että tulovirta ei tuottaisi hallitsemattomuutta eikä syntyisi kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisongelmaa. 

Pakettiin voisi kuulua siirtyminen EU:n yhteiseen pakolaiskiintiöön ja sen rahoittamiseen ainakin osin yhdessä. Tästä ei tietenkään päästä sopuun ilman, että samalla rajoitetaan tuntuvasti rajan yli tapahtuvaa turvapaikanhakua.

Turvapaikkajärjestelmä perustuu YK:n pakolaisyleissopimukseen vuodelta 1951. Sitä tarkentaa esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Olen kuullut eriäviä väitteitä siitä rikkoisiko rajan yli tapahtuvan turvapaikanhaun korvaaminen pakolaisleireiltä otettavilla hakijoilla kansainvälisiä sopimuksia tai niiden tulkintaa. En lähde tuomaroimaan, mutta ihmisethän näitä sopimuksia kirjoittavat ja tulkitsevat. 

Vuoden 1951 sopimuksen taustalla oli toisen maailmansodan pakolaiskriisin sääntöperäinen hoitaminen ja erityisesti suhtautuminen puna-armeijan miehittämillä alueilla vainottujen kohtaloon. Järjestelmää ei suunniteltu laajamittaiseen turvan hakuun Euroopan ulkopuolelta. Jos 2000-luvun tilanteessa olisi kaikille parempi, että Eurooppa ilmoittaa kymmenkertaistavansa kiintiöpakolaisten määrän ja rajoittavansa rajan yli hakemisen poikkeustapauksiin, meidän ihmisten pitäisi kyllä löytää oikeasuhtaiset keinot sen tekemiseen.

Kai Mykkänen

Sisäministeri

]]>
65 http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257205-turvapaikkoja-ilman-hallitsematonta-rajanylitysta#comments Kotimaa EU Frontex Kiintiöpakolaiset Maahanmuutto Turvapaikanhakijat Wed, 20 Jun 2018 11:55:38 +0000 Kai Mykkänen http://kaimykknen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257205-turvapaikkoja-ilman-hallitsematonta-rajanylitysta
Kilpeläinen sai jatkoaikaa http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257182-kilpelainen-sai-jatkoaikaa <p>Tänään Patentti- ja rekisterihallituksen piti päättää, hyväksyykö se 4.6. tekemäni ilmoituksen Kansalaispuolueen puheenjohtajan vaihtumisesta.</p><p>PRH oli ilmoittanut, että muutos tehdään, ellei Kilpeläinen toimita sille viimeistään eilen Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua, jolla määrätään yhdistyslain 34. pykälän nojalla täytäntöönpanokieltoon sen kokouksen päätökset, jossa minun johtamani hallitus valittiin. Kilpeläinen kuitenkin haki ja sai jatkoaikaa 29.6. saakka.</p><p>Tilanne on nyt sellainen, että Kansalaispuolueella on kaksi keskenään kilpailevaa hallitusta.</p><p>Minun johtamani hallitus valittiin 3.3. kokouksessa, jonka päätöksiä ei yhdistyslain 32. pykälän nojalla moitittu, joten ne tulivat lainvoimaisiksi 3.6. Kokouksen päätöksiä voi pyrkiä jälkikäteen mitätöimään yhdistyslain 33. pykälän nojalla ja hakemaan täytäntöönpanokieltoa saman lain 34. pykälän nojalla. Tätä Kilpeläinen nyt yrittää.</p><p>Kilpeläisen samana päivänä järjestämää kokousta on moitittu, joten siinä tehdyt päätökset eivät ole lainvoimaisia. Tässä suhteessa käräjäoikeuden eilinen päätös ei muuttanut mitään. Päätökset tulisivat lainvoimaisiksi, jos käräjäoikeus hylkäisi moitekanteeni elokuun istunnossaan ja jos tästä ei valitettaisi. Tietysti valitettaisiin.</p><p>Näillä näkymin kiista ratkeaa 29.6. PRH:n käsittelyssä. Jos Kilpeläinen saa käräjäoikeudelta hakemansa täytäntöönpanokiellon ja hänen nimensä säilyy puolueen nimenkirjoittajana, voin Aluehallintovirastolta (AVI) saamani valtuutuksen nojalla järjestää yhdistyksen ylimääräisen kokouksen, jossa hallitus vaihdetaan. Kilpeläistä tukee vain ani harva puolueen jäsen.</p><p>AVI:n päätöksestä voi valitettavasti valittaa ja on ilmeistä, että siitäkin valitetaan. Tämä viivästyttäisi pahasti valmistautumista eduskuntavaaleihin.</p><p>Jos kiista ei ratkea minun johtamani hallituksen eduksi PRH:n antaman uuden aikataulun puitteissa tämän kuun lopussa, joudun harkitsemaan eri vaihtoehtoja sen turvaamiseksi, että voin johtaa kannattajani voitokkaaseen vaalitaisteluun ensi kevään eduskuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään Patentti- ja rekisterihallituksen piti päättää, hyväksyykö se 4.6. tekemäni ilmoituksen Kansalaispuolueen puheenjohtajan vaihtumisesta.

PRH oli ilmoittanut, että muutos tehdään, ellei Kilpeläinen toimita sille viimeistään eilen Helsingin käräjäoikeuden ratkaisua, jolla määrätään yhdistyslain 34. pykälän nojalla täytäntöönpanokieltoon sen kokouksen päätökset, jossa minun johtamani hallitus valittiin. Kilpeläinen kuitenkin haki ja sai jatkoaikaa 29.6. saakka.

Tilanne on nyt sellainen, että Kansalaispuolueella on kaksi keskenään kilpailevaa hallitusta.

Minun johtamani hallitus valittiin 3.3. kokouksessa, jonka päätöksiä ei yhdistyslain 32. pykälän nojalla moitittu, joten ne tulivat lainvoimaisiksi 3.6. Kokouksen päätöksiä voi pyrkiä jälkikäteen mitätöimään yhdistyslain 33. pykälän nojalla ja hakemaan täytäntöönpanokieltoa saman lain 34. pykälän nojalla. Tätä Kilpeläinen nyt yrittää.

Kilpeläisen samana päivänä järjestämää kokousta on moitittu, joten siinä tehdyt päätökset eivät ole lainvoimaisia. Tässä suhteessa käräjäoikeuden eilinen päätös ei muuttanut mitään. Päätökset tulisivat lainvoimaisiksi, jos käräjäoikeus hylkäisi moitekanteeni elokuun istunnossaan ja jos tästä ei valitettaisi. Tietysti valitettaisiin.

Näillä näkymin kiista ratkeaa 29.6. PRH:n käsittelyssä. Jos Kilpeläinen saa käräjäoikeudelta hakemansa täytäntöönpanokiellon ja hänen nimensä säilyy puolueen nimenkirjoittajana, voin Aluehallintovirastolta (AVI) saamani valtuutuksen nojalla järjestää yhdistyksen ylimääräisen kokouksen, jossa hallitus vaihdetaan. Kilpeläistä tukee vain ani harva puolueen jäsen.

AVI:n päätöksestä voi valitettavasti valittaa ja on ilmeistä, että siitäkin valitetaan. Tämä viivästyttäisi pahasti valmistautumista eduskuntavaaleihin.

Jos kiista ei ratkea minun johtamani hallituksen eduksi PRH:n antaman uuden aikataulun puitteissa tämän kuun lopussa, joudun harkitsemaan eri vaihtoehtoja sen turvaamiseksi, että voin johtaa kannattajani voitokkaaseen vaalitaisteluun ensi kevään eduskuntavaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa.

 

 

 

 

 

]]>
31 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257182-kilpelainen-sai-jatkoaikaa#comments Kotimaa Wed, 20 Jun 2018 05:19:57 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257182-kilpelainen-sai-jatkoaikaa
Kansalaispuolue mediapyörityksessä http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257164-kansalaispuolue-mediapyorityksessa <p>Paavo Väyrynen ja kansalaispuolue ovat jälleen olleet mediassa esillä käräjäoikeuden eilisen päätöksen johdosta.&nbsp;<a href="https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja/">https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja/</a></p><p>&nbsp;</p><p>Keskustelu Väyrysen ja hänen puoluepoukkoilujensa ympärillä on ollut eloisaa ja monen mielestä jopa varsin viihdyttävää, mutta ei aina ihan reilua, ei ainakaan meille asianosaisille.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen itse sikäli asianosainen, että olen KP:n hallituksen jäsen. Olen siten saanut osani varsin hurjistakin syytteistä, joita mediassa on esiintynyt niin Paavon itsensä tiedotteissa kuin asiaa koskevassa nettikirjoittelussa.</p><p>&nbsp;</p><p>On ollut erityisen raskasta lukea olevansa &quot;kansanvallan vaarantaja&quot;, &quot;laittomuuksiin syyllistyjä&quot; ja jopa jonkinlaisen &quot;kaapparikoplan&quot; jäsen. Hurjimmissa nettikommenteissa on esitetty, että olemme olleet koko ajan Sipilän ja kumppaneiden asialla.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansalaispuolue on syntynyt nimenomaan siksi, että se vastustaa Sipilän ja kokoomuksen, eurofederalistien ja natointoilijoiden politiikkaa. Paavo Väyrynen on ollut paitsi kansalaispuolueen perustaja, myös näkyvä osa tätä Sipilän ynnä muiden harjoittaman politiikan vastustusta. Siitä kaikki kunnia hänelle.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä politiikka on myös ollut se syy, miksi minä ja moni muu liittyi kansalaispuolueeseen. Emme siis lähteneet mukaan ensisijaisesti henkilökulttiin, vaan poliittiseen liikkeeseen. Liittyessään moni myös joutui katkomaan aiemmat poliittiset siteensä. Olimme yksityishenkilöinä täysillä mukana tukemassa Väyrysen presidentinvaalikampanjaa, vaikka puolueena emme osallistuneet vaaleihin. Miksi ihmeessä olisimme uhranneet aikaa ja rahaa sellaisen ehdokkaan tukemiseen, jota vastaan samalla muka suunnittelimme yhtä ja toista häijyä? Mitä olisimme sillä voittaneet?</p><p>&nbsp;</p><p>Asiahan ei edennyt niin päin, että kansalaispuolueen johto &quot;kaappasi vallan&quot; ja antoi rukkaset Paavolle. Päinvastoin. Se oli Paavo, joka heti presidentinvaalien jälkeen antoi rukkaset kansalaispuolueelle lähtemällä mieluummin kosiskelemaan keskustaa, meidän kaikkien harmiksi ja pettymykseksi. Tämän jälkeisiä käänteitä tuskin tarvitsee tässä selostaa. (Aiemmasta blogistani <a href="http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251772-vayrysen-blogin-selkoluentaa-ja-muutamia-ajatuksia-siita">http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251772-vayrysen-blogin-selkoluentaa-ja-muutamia-ajatuksia-siita</a>&nbsp;voi&nbsp;lukea lisää.) Enkä haluaisikaan, koska oikeusprosessi on vielä kesken.</p><p>&nbsp;</p><p>Niin hauskaa kuin poliittisen saippuaoopperan käänteiden seuraaminen ja salaliittoteorioiden rakentelu onkin, haluaisin omasta puolestani palauttaa keskustelun maan pinnalle. Haluaisin myös muistuttaa aiemmasta blogistani <a href="http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240174-vayrysen-vastustajilla-oudon-huteria-argumentteja">http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240174-vayrysen-vastustajilla-oudon-huteria-argumentteja</a>&nbsp;jossa tuskailin sitä, että keskustelijoilla menee koko ajan puurot ja vellit sekaisin. Kun halusin puolustaa Väyrysen poliittista linjaa, minulle vastattiin, että joo joo, mutta kun Väyrynen on luonteeltaan sitä-ja-tätä. Politiikka ja henkilön luonne sekoitettiin säännönmukaisesti toisiinsa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ja sitten kun kansalaispuolue joutui vastatusten Väyrysen aiheuttamien ongelmien kanssa presidentinvaalien jälkeen, asetelma kääntyi niin, että keskusteluissa ruvettiin puolustelemaan Väyrysen toimia hänen siihenastisella politiikallaan. Mutta sitähän ei kukaan KP:n johdossa ole halunnut missään vaiheessa kyseenalaistaa, eikä sillä ole ollut mitään tekemistä esim. mediassakin uutisoitujen vaalirahaepäselvyyksien kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tuntuu, että keskustelijoilla on pakottava tarve jakaa maailma mustaan ja valkoiseen, &quot;hyviksiin&quot; ja &quot;pahiksiin&quot;. Miksei voitaisi vain ottaa asiat asioina, liittyivät ne sitten politiikkaan tai oikeuslaitoksen päätöksiin?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Paavo Väyrynen ja kansalaispuolue ovat jälleen olleet mediassa esillä käräjäoikeuden eilisen päätöksen johdosta. https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja/

 

Keskustelu Väyrysen ja hänen puoluepoukkoilujensa ympärillä on ollut eloisaa ja monen mielestä jopa varsin viihdyttävää, mutta ei aina ihan reilua, ei ainakaan meille asianosaisille.

 

Olen itse sikäli asianosainen, että olen KP:n hallituksen jäsen. Olen siten saanut osani varsin hurjistakin syytteistä, joita mediassa on esiintynyt niin Paavon itsensä tiedotteissa kuin asiaa koskevassa nettikirjoittelussa.

 

On ollut erityisen raskasta lukea olevansa "kansanvallan vaarantaja", "laittomuuksiin syyllistyjä" ja jopa jonkinlaisen "kaapparikoplan" jäsen. Hurjimmissa nettikommenteissa on esitetty, että olemme olleet koko ajan Sipilän ja kumppaneiden asialla.

 

Kansalaispuolue on syntynyt nimenomaan siksi, että se vastustaa Sipilän ja kokoomuksen, eurofederalistien ja natointoilijoiden politiikkaa. Paavo Väyrynen on ollut paitsi kansalaispuolueen perustaja, myös näkyvä osa tätä Sipilän ynnä muiden harjoittaman politiikan vastustusta. Siitä kaikki kunnia hänelle.

 

Tämä politiikka on myös ollut se syy, miksi minä ja moni muu liittyi kansalaispuolueeseen. Emme siis lähteneet mukaan ensisijaisesti henkilökulttiin, vaan poliittiseen liikkeeseen. Liittyessään moni myös joutui katkomaan aiemmat poliittiset siteensä. Olimme yksityishenkilöinä täysillä mukana tukemassa Väyrysen presidentinvaalikampanjaa, vaikka puolueena emme osallistuneet vaaleihin. Miksi ihmeessä olisimme uhranneet aikaa ja rahaa sellaisen ehdokkaan tukemiseen, jota vastaan samalla muka suunnittelimme yhtä ja toista häijyä? Mitä olisimme sillä voittaneet?

 

Asiahan ei edennyt niin päin, että kansalaispuolueen johto "kaappasi vallan" ja antoi rukkaset Paavolle. Päinvastoin. Se oli Paavo, joka heti presidentinvaalien jälkeen antoi rukkaset kansalaispuolueelle lähtemällä mieluummin kosiskelemaan keskustaa, meidän kaikkien harmiksi ja pettymykseksi. Tämän jälkeisiä käänteitä tuskin tarvitsee tässä selostaa. (Aiemmasta blogistani http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251772-vayrysen-blogin-selkoluentaa-ja-muutamia-ajatuksia-siita voi lukea lisää.) Enkä haluaisikaan, koska oikeusprosessi on vielä kesken.

 

Niin hauskaa kuin poliittisen saippuaoopperan käänteiden seuraaminen ja salaliittoteorioiden rakentelu onkin, haluaisin omasta puolestani palauttaa keskustelun maan pinnalle. Haluaisin myös muistuttaa aiemmasta blogistani http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240174-vayrysen-vastustajilla-oudon-huteria-argumentteja jossa tuskailin sitä, että keskustelijoilla menee koko ajan puurot ja vellit sekaisin. Kun halusin puolustaa Väyrysen poliittista linjaa, minulle vastattiin, että joo joo, mutta kun Väyrynen on luonteeltaan sitä-ja-tätä. Politiikka ja henkilön luonne sekoitettiin säännönmukaisesti toisiinsa.

 

Ja sitten kun kansalaispuolue joutui vastatusten Väyrysen aiheuttamien ongelmien kanssa presidentinvaalien jälkeen, asetelma kääntyi niin, että keskusteluissa ruvettiin puolustelemaan Väyrysen toimia hänen siihenastisella politiikallaan. Mutta sitähän ei kukaan KP:n johdossa ole halunnut missään vaiheessa kyseenalaistaa, eikä sillä ole ollut mitään tekemistä esim. mediassakin uutisoitujen vaalirahaepäselvyyksien kanssa.

 

Tuntuu, että keskustelijoilla on pakottava tarve jakaa maailma mustaan ja valkoiseen, "hyviksiin" ja "pahiksiin". Miksei voitaisi vain ottaa asiat asioina, liittyivät ne sitten politiikkaan tai oikeuslaitoksen päätöksiin?

]]>
4 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257164-kansalaispuolue-mediapyorityksessa#comments Kotimaa Kansalaispuolue Paavo Väyrynen Tue, 19 Jun 2018 16:54:50 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257164-kansalaispuolue-mediapyorityksessa
Hekan vuokrankorotukset estettävä http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava <p>Hekan asunnot ovat Ara-vuokra-asuntoja ja niiden omistaja valitsee asukkaat ja määrittää vuokrat. Hekan ollessa 100 % Helsingin kaupungin omistuksessa on kaupungin päättäjillä mahdollisuus helpottaa ahtaalle ajettujen kaupunkilaistensa asumis-ja taloudellisia oloja. Kohtuuhintaisia asuntoja voidaan päättää rakentaa riittävästi ja huolellisesti.&nbsp;Varakas kaupunkimme Helsinki ei ole saanut hoidettua asumisen ongelmia ja pitää kaupungissa merkittävää määrää työssäkäyviä köyhiä.&nbsp;Haluja riittävän kohtuuhintaisen asuntokannan rakentamiseen ei ole löytynyt mutta kokoomuksen johdolla veroprosenttia on ollut varaa laskea ja samalla luopua 70 miljoonasta eurosta kunnallisvero tuottoja. Kuntaveron lasku ei tietenkään hyödyttänyt pienituloisia vaan suurituloisia.&nbsp;</p><p>Heka on nyt keksinyt ottaa käyttöön uuden tavan määritellä vuokriansa. Tämä uusi vuokranmääritysmalli on paikoitellen aivan kohtuuton ja hyvin keskeneräinen siitäkin huolimatta, että sen perusteella olisi tarkoitus määritellä tulevan vuoden vuokrat. Vuokranmäärityksen perusteet ovat vieläkin lausuttavana taloyhtiöillä ja kannattaakin olla yhteydessä omiin edustajiisi taloyhtiössä ja kaupungilla, jotta saamme vietyä viestin&nbsp;eteenpäin, ettei tämä uusi malli ole asukkaiden mieleen. Ei riitä, että stadissa asuminen on aivan naurettavan hintaista. Vielä päälle halutaan keinotekoisesti nostaa uusilla keksityillä perusteluilla vuokria. Tällä uudella vuokranmääritysmallilla voidaan nostaa joidenkin alueiden vuokria jopa 10%! Puhumattakaan siitä, että mallin tullessa käyttöön raamittaa se myös tulevina vuosina korotukset. Vaikka et olisi korotuspaineen alueella tänä vuonna olet kuitenkin joutunut vuokrankorotusautomaatin syliin.&nbsp;</p><p>Käytännössä kyse on siitä, että vuokria tasataan alueiden välillä ja Hekan vuokria verrataan alueen markkinavuokriin. Heka toimii lakisääteisesti omakustanneperiaatteella, jossa idea on, että vuokrat määrittyvät sen perusteella, millaisia remontteja ja muuta ylläpitoa tarvitaan. Tämä ei mielestäni mene yksiin nyt Hekan keksimän vuokrankorotusautomaatin kanssa. Perusteita korotuksille on mahdoton valvoa ja se millaiset pisteytykset ovat tuottamassa mitäkin statusta talolle ja alueelle arvoa on epämääräinen ja epäselkeä. Hekan käyttämät luvut ja tiedot vaikkapa korjaus-ja rakennusvuosista ovat olleet välillä virheellisiä ja on hyvin epäselvää miten markkinavuokriin vertaaminen ja niiden muodostaminen tapahtuu. Hekalla ei tunnu olevan kovin vankkaa käsitystä talojensa kunnosta ja arvosta tai varustelusta ja siksikin tuntuu ihan uskomattomalta, että tämän tyyppiset perustelut ovat kuitenkin keskeisesti nyt asetettu vuokrankorotussuunnitelmien perusteluksi.&nbsp;</p><p>Kysymys kuuluu toimiiko Heka vielä täysin lain puitteissa määrittäessään vuokrankorotuksen näillä uusilla perusteilla. Ara on tässä valvovana tahona enkä ihmettele lainkaan vaikka vielä näkisimme valituksia uuden vuokranmääritysmallin lainmukaisuudesta.</p><p>Hekan pitäisi ennemmin kantaa vastuunsa suurena kunnallisena vuokranantajana. Hekan pitäisi mielestäni kattavasti kartoittaa talojensa kuntoa ja korjata ne terveydelle turvallisiksi. Sisäilmaongelmaisessa talossa voi ihminen menettää terveytensä lopullisestikin. Helsingin tulisi kohdentaa tällaisiin asioihin voittorahojaan ja miettiä taloudenpitoaan inhimillisesti kestävämmin.&nbsp;Meidän taloyhtiössä Jakomäessä on juuri tehty kysely asukkaille sisäilmaongelmien kartoittamiseksi ja siihen vastattiin myös kiitettävästi asukkaiden taholta. Tämä prosessi on kesken mutta nyt jo tässä vaiheessa on täysin selvää, että ongelmia löytyy kyllä.&nbsp;</p><p>Helsingin kaupunki tavoittelee ohjelmissaan eriarvoisuuteen syrjäytymiseen puuttumista ja toteuttaa omalla bisneksellään juuri näiden kasvua. Vuokrankorotukset osuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin Helsinkiläisiin ja he jotka saavat jo maksimimäärä asumistukea tai he jotka ovat syystä taikka toisesta velkaantuneita ajetaan elinkustannusten kohtuuttomilla korotuksilla osaksi uutta muodostuvaa leipäjonojen vakiintunutta yhteiskuntaa. Helsinki siis oletettavasti tuplaa leipäjononsa tällä bisnespolitiikallaan.&nbsp;</p><p>Tällainen politiikka on kyseenalaista myös työllisyyden näkökulmasta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan palveluita ja erityisesti naisvaltaisia aloja kuten kuntasektorin ja palvelualojen palveluja. Näiden alojen työntekijöiden palkkoja ei kuitenkaan olla oltu valmiita nostamaan riittävälle tasolle ja työntekijöiden on pärjättävä palkallaan ylihintaisessa Helsingissä. Onko tarkoitus ajaa pienituloiset pois Helsingistä? Työläisellä ei näytä olevan sellaista oikeutta, että hän saisi asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan ja että työstä jäisi vielä vuokrankin jälkeen muihin välttämättömiin elinkustannuksiin rahaa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Osallistuin alkuvuodesta ilta Hekan kanssa tilaisuuteen, jossa kysyin Hekan edustajilta, että eikö voitaisi ottaa sellaista painotusta yhtiön linjassa, ettei koroteta vuokria. ( tallenne:&nbsp;<a href="https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/">https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/</a>) Perusteeksi tähän esitin, että viime vuokrankorotukset perusteltiin veronkorotuksilla, jotka sittemmin peruttiin mutta vuokrankorotuksia ei peruttu ja että uskoisin, ettei nyt tehtyä fuusiota ole tehty aivan turhaan vaan se on varmaan tähdännyt säästöihin?&nbsp;</p><p>Olisiko Heka valmis tarkistamaan vuokrankorotusmalliaan näiden epäselvyyksien ja eriarvoisuutta lisäävän kehityksen tähden?&nbsp;</p><p><em>Kirjoittaja on Jakomäkeläisen taloyhtiön puheenjohtaja, Heka-Jakomäki vuokralaistoimikunnan varapuheenjohtaja ja vuokralaisneuvottelukunnan jäsen. Jakomäkeläinen aktivisti ja tuleva äiti sisäilmaongelmaisessa asunnossa.&nbsp;</em><br /><br />Julkaistu myös Kansan Uutiset blogissa ja miraveera.fi&nbsp;</p> Hekan asunnot ovat Ara-vuokra-asuntoja ja niiden omistaja valitsee asukkaat ja määrittää vuokrat. Hekan ollessa 100 % Helsingin kaupungin omistuksessa on kaupungin päättäjillä mahdollisuus helpottaa ahtaalle ajettujen kaupunkilaistensa asumis-ja taloudellisia oloja. Kohtuuhintaisia asuntoja voidaan päättää rakentaa riittävästi ja huolellisesti. Varakas kaupunkimme Helsinki ei ole saanut hoidettua asumisen ongelmia ja pitää kaupungissa merkittävää määrää työssäkäyviä köyhiä. Haluja riittävän kohtuuhintaisen asuntokannan rakentamiseen ei ole löytynyt mutta kokoomuksen johdolla veroprosenttia on ollut varaa laskea ja samalla luopua 70 miljoonasta eurosta kunnallisvero tuottoja. Kuntaveron lasku ei tietenkään hyödyttänyt pienituloisia vaan suurituloisia. 

Heka on nyt keksinyt ottaa käyttöön uuden tavan määritellä vuokriansa. Tämä uusi vuokranmääritysmalli on paikoitellen aivan kohtuuton ja hyvin keskeneräinen siitäkin huolimatta, että sen perusteella olisi tarkoitus määritellä tulevan vuoden vuokrat. Vuokranmäärityksen perusteet ovat vieläkin lausuttavana taloyhtiöillä ja kannattaakin olla yhteydessä omiin edustajiisi taloyhtiössä ja kaupungilla, jotta saamme vietyä viestin eteenpäin, ettei tämä uusi malli ole asukkaiden mieleen. Ei riitä, että stadissa asuminen on aivan naurettavan hintaista. Vielä päälle halutaan keinotekoisesti nostaa uusilla keksityillä perusteluilla vuokria. Tällä uudella vuokranmääritysmallilla voidaan nostaa joidenkin alueiden vuokria jopa 10%! Puhumattakaan siitä, että mallin tullessa käyttöön raamittaa se myös tulevina vuosina korotukset. Vaikka et olisi korotuspaineen alueella tänä vuonna olet kuitenkin joutunut vuokrankorotusautomaatin syliin. 

Käytännössä kyse on siitä, että vuokria tasataan alueiden välillä ja Hekan vuokria verrataan alueen markkinavuokriin. Heka toimii lakisääteisesti omakustanneperiaatteella, jossa idea on, että vuokrat määrittyvät sen perusteella, millaisia remontteja ja muuta ylläpitoa tarvitaan. Tämä ei mielestäni mene yksiin nyt Hekan keksimän vuokrankorotusautomaatin kanssa. Perusteita korotuksille on mahdoton valvoa ja se millaiset pisteytykset ovat tuottamassa mitäkin statusta talolle ja alueelle arvoa on epämääräinen ja epäselkeä. Hekan käyttämät luvut ja tiedot vaikkapa korjaus-ja rakennusvuosista ovat olleet välillä virheellisiä ja on hyvin epäselvää miten markkinavuokriin vertaaminen ja niiden muodostaminen tapahtuu. Hekalla ei tunnu olevan kovin vankkaa käsitystä talojensa kunnosta ja arvosta tai varustelusta ja siksikin tuntuu ihan uskomattomalta, että tämän tyyppiset perustelut ovat kuitenkin keskeisesti nyt asetettu vuokrankorotussuunnitelmien perusteluksi. 

Kysymys kuuluu toimiiko Heka vielä täysin lain puitteissa määrittäessään vuokrankorotuksen näillä uusilla perusteilla. Ara on tässä valvovana tahona enkä ihmettele lainkaan vaikka vielä näkisimme valituksia uuden vuokranmääritysmallin lainmukaisuudesta.

Hekan pitäisi ennemmin kantaa vastuunsa suurena kunnallisena vuokranantajana. Hekan pitäisi mielestäni kattavasti kartoittaa talojensa kuntoa ja korjata ne terveydelle turvallisiksi. Sisäilmaongelmaisessa talossa voi ihminen menettää terveytensä lopullisestikin. Helsingin tulisi kohdentaa tällaisiin asioihin voittorahojaan ja miettiä taloudenpitoaan inhimillisesti kestävämmin. Meidän taloyhtiössä Jakomäessä on juuri tehty kysely asukkaille sisäilmaongelmien kartoittamiseksi ja siihen vastattiin myös kiitettävästi asukkaiden taholta. Tämä prosessi on kesken mutta nyt jo tässä vaiheessa on täysin selvää, että ongelmia löytyy kyllä. 

Helsingin kaupunki tavoittelee ohjelmissaan eriarvoisuuteen syrjäytymiseen puuttumista ja toteuttaa omalla bisneksellään juuri näiden kasvua. Vuokrankorotukset osuvat juuri kaikkein pienituloisimpiin Helsinkiläisiin ja he jotka saavat jo maksimimäärä asumistukea tai he jotka ovat syystä taikka toisesta velkaantuneita ajetaan elinkustannusten kohtuuttomilla korotuksilla osaksi uutta muodostuvaa leipäjonojen vakiintunutta yhteiskuntaa. Helsinki siis oletettavasti tuplaa leipäjononsa tällä bisnespolitiikallaan. 

Tällainen politiikka on kyseenalaista myös työllisyyden näkökulmasta. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan palveluita ja erityisesti naisvaltaisia aloja kuten kuntasektorin ja palvelualojen palveluja. Näiden alojen työntekijöiden palkkoja ei kuitenkaan olla oltu valmiita nostamaan riittävälle tasolle ja työntekijöiden on pärjättävä palkallaan ylihintaisessa Helsingissä. Onko tarkoitus ajaa pienituloiset pois Helsingistä? Työläisellä ei näytä olevan sellaista oikeutta, että hän saisi asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan ja että työstä jäisi vielä vuokrankin jälkeen muihin välttämättömiin elinkustannuksiin rahaa.  

Osallistuin alkuvuodesta ilta Hekan kanssa tilaisuuteen, jossa kysyin Hekan edustajilta, että eikö voitaisi ottaa sellaista painotusta yhtiön linjassa, ettei koroteta vuokria. ( tallenne: https://www.hekalaiset.fi/ilta-hekan-kanssa/) Perusteeksi tähän esitin, että viime vuokrankorotukset perusteltiin veronkorotuksilla, jotka sittemmin peruttiin mutta vuokrankorotuksia ei peruttu ja että uskoisin, ettei nyt tehtyä fuusiota ole tehty aivan turhaan vaan se on varmaan tähdännyt säästöihin? 

Olisiko Heka valmis tarkistamaan vuokrankorotusmalliaan näiden epäselvyyksien ja eriarvoisuutta lisäävän kehityksen tähden? 

Kirjoittaja on Jakomäkeläisen taloyhtiön puheenjohtaja, Heka-Jakomäki vuokralaistoimikunnan varapuheenjohtaja ja vuokralaisneuvottelukunnan jäsen. Jakomäkeläinen aktivisti ja tuleva äiti sisäilmaongelmaisessa asunnossa. 

Julkaistu myös Kansan Uutiset blogissa ja miraveera.fi 

]]>
6 http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava#comments Kotimaa Asuminen Heka Helsinki Kaupungin vuokra-asunnot Sisäilmaongelmat Tue, 19 Jun 2018 16:08:55 +0000 Mira-Veera Auer http://mira-veeraauer.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257162-hekan-vuokrankorotukset-estettava
Paavo Väyrysellä ei ole enää puoluetta http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257124-paavo-vayrysella-ei-ole-enaa-puoluetta <p>Sinne meni käräjäoikeuden päätöksellä Väyrysen puolue.</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja" title="https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja">https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolu...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Mitähän Paavo keksii seuraavaksi, varmaan ylempiin oikeusasteisiin valituksen ainakin.</p> Sinne meni käräjäoikeuden päätöksellä Väyrysen puolue.

https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja

 

Mitähän Paavo keksii seuraavaksi, varmaan ylempiin oikeusasteisiin valituksen ainakin.

]]>
47 http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257124-paavo-vayrysella-ei-ole-enaa-puoluetta#comments Kotimaa Kansalaispuole Paavo Väyrynen Tue, 19 Jun 2018 07:31:48 +0000 petteri ritala http://valpperi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257124-paavo-vayrysella-ei-ole-enaa-puoluetta
Hävittäjämarkkinoilla Tikkakoskella http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257119-havittajamarkkinoilla-tikkakoskella <p>Kävin lentonäytöksessä. Saabin esittelijä kertoi minulle JAS Gripenin tekniikasta. Hän oli ystävällinen. Ei minulla ole rahaa ostaa uutta autoakaan. En myöskään ole missään tekemisissä HX-hankkeen kanssa. Olen siviili.</p><p>Miksi mielikuvamarkkinointia tehdään ja kenelle sitä tehdään? Sotilaat luullakseni ovat kiinnostuneita enemmänkin siitä, millainen koneen pitää olla, jos yhteen hävittäjään on pakko sitoutua. Kiitoradan pituus, hyödynnettävät hajakentät, talvi, toimintavarmuus, aseet, elektroniikka ja erityisesti saatavuus kriisiaikana, huollettavuus&hellip; lista on pitkä.</p><p>Keitä varten kehitetään stooreja erilaisella konsulttipuheella, joka ei välttämättä kohtaa sen kanssa, mitä tapahtuu todella? Pyritäänkö äänestäjien kautta vaikuttamaan poliitikoihin, jotka päätöksen tekevät. Heillä lienee omia kaupallisteknisiä kuvitelmia ja toivon mukaan realistista tietoakin eikä vain lobbarivirsiä.</p><p>Kyse on miljardeista.</p><p>Pienet yksityiskohdat merkitsevät.</p><p>Miksi niin monta Typhoonia tuli Tikkakoskelle? Koska on väitetty, että Saksassa yhdessä vaiheessa toimintakuntoisena oli vain kuusi konetta.</p><p>Miksi JAS lentää näytöksissä aina ilman asekuormaa? Koska se näyttää silmään sujuvalta, ketterältä ja hiljaiselta. Maanäyttelyssä alustaan näytti mahtuvan risteilyohjus, ja myös Meteor on integroitu koneeseen. Aivan riittävä paketti Itämerelle.</p><p>Miksi koneiden kurvaillessa ja näyttäessä kaartojen tiukkuutta kuin Punainen Paroni konsanaan E-18 Growler otti muista poiketen asekuorman mukaan taivaalle, näytti rehvakasta mahaansa ilmasta ja laittoi pari kertaa hetkeksi puita uuniin sen enempää kiemurtelematta? Koska jokainen mekaaninen prikaati 800 kilometrin säteellä takuulla kuuli, että rock &#39;n&#39; roll.</p><p>Miksi F-35 oli kuin kirjaesittelijöiden tyhjät kannet? Että ostakaa, niin tehdään sivutkin. Miksi esittelijä puhuu ja puhuu kuin Microsoftin myyjä, miten sovelluksissa löytyy ja miten kukaan ei pysy koneen perässä eikä kukaan näe sitä ja muuta kiihottavaa? Koska nörtit rakastavat sellaista ja heitä nykyään riittää. Heität kiven ja osut yhteen sellaiseen. Heille on toki normaalia, että koneet lagaavat välillä niin että operatiivisessa iskussa on sitten ehkä kaksi konetta.</p><p>Miksi Tikkakoskella oli kaksi Rafalea? Periaatteessa tarkoitus oli sama kuin Gripenillä: näyttää sujuvuutta ja kauneutta. Yleisölle sellaista pitääkin olla. Pistin merkille, että toinen kone yritti lopussa jättää toista tiukalla kaarrolla mutta toinenkin kaarsi yhtä tiukasti eikä suostunut jätetyksi.</p><p>Näillä kaarroilla vain ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Tai mistä sitä tietää, kun ohjuskertoja on vähän. Jos kukaan ei toimita kriisissä liittoutumattomalle lisää, vain tykki jää. Sittenkö koiratappeluun?</p><p>Juu ei.</p><p>Itse toivon vain yhtä asiaa. Rauhaa. Sen vuoksi toivon, että Ilmavoimat saa sen, minkä haluaakin.</p> Kävin lentonäytöksessä. Saabin esittelijä kertoi minulle JAS Gripenin tekniikasta. Hän oli ystävällinen. Ei minulla ole rahaa ostaa uutta autoakaan. En myöskään ole missään tekemisissä HX-hankkeen kanssa. Olen siviili.

Miksi mielikuvamarkkinointia tehdään ja kenelle sitä tehdään? Sotilaat luullakseni ovat kiinnostuneita enemmänkin siitä, millainen koneen pitää olla, jos yhteen hävittäjään on pakko sitoutua. Kiitoradan pituus, hyödynnettävät hajakentät, talvi, toimintavarmuus, aseet, elektroniikka ja erityisesti saatavuus kriisiaikana, huollettavuus… lista on pitkä.

Keitä varten kehitetään stooreja erilaisella konsulttipuheella, joka ei välttämättä kohtaa sen kanssa, mitä tapahtuu todella? Pyritäänkö äänestäjien kautta vaikuttamaan poliitikoihin, jotka päätöksen tekevät. Heillä lienee omia kaupallisteknisiä kuvitelmia ja toivon mukaan realistista tietoakin eikä vain lobbarivirsiä.

Kyse on miljardeista.

Pienet yksityiskohdat merkitsevät.

Miksi niin monta Typhoonia tuli Tikkakoskelle? Koska on väitetty, että Saksassa yhdessä vaiheessa toimintakuntoisena oli vain kuusi konetta.

Miksi JAS lentää näytöksissä aina ilman asekuormaa? Koska se näyttää silmään sujuvalta, ketterältä ja hiljaiselta. Maanäyttelyssä alustaan näytti mahtuvan risteilyohjus, ja myös Meteor on integroitu koneeseen. Aivan riittävä paketti Itämerelle.

Miksi koneiden kurvaillessa ja näyttäessä kaartojen tiukkuutta kuin Punainen Paroni konsanaan E-18 Growler otti muista poiketen asekuorman mukaan taivaalle, näytti rehvakasta mahaansa ilmasta ja laittoi pari kertaa hetkeksi puita uuniin sen enempää kiemurtelematta? Koska jokainen mekaaninen prikaati 800 kilometrin säteellä takuulla kuuli, että rock 'n' roll.

Miksi F-35 oli kuin kirjaesittelijöiden tyhjät kannet? Että ostakaa, niin tehdään sivutkin. Miksi esittelijä puhuu ja puhuu kuin Microsoftin myyjä, miten sovelluksissa löytyy ja miten kukaan ei pysy koneen perässä eikä kukaan näe sitä ja muuta kiihottavaa? Koska nörtit rakastavat sellaista ja heitä nykyään riittää. Heität kiven ja osut yhteen sellaiseen. Heille on toki normaalia, että koneet lagaavat välillä niin että operatiivisessa iskussa on sitten ehkä kaksi konetta.

Miksi Tikkakoskella oli kaksi Rafalea? Periaatteessa tarkoitus oli sama kuin Gripenillä: näyttää sujuvuutta ja kauneutta. Yleisölle sellaista pitääkin olla. Pistin merkille, että toinen kone yritti lopussa jättää toista tiukalla kaarrolla mutta toinenkin kaarsi yhtä tiukasti eikä suostunut jätetyksi.

Näillä kaarroilla vain ei ole mitään merkitystä. Ei mitään. Tai mistä sitä tietää, kun ohjuskertoja on vähän. Jos kukaan ei toimita kriisissä liittoutumattomalle lisää, vain tykki jää. Sittenkö koiratappeluun?

Juu ei.

Itse toivon vain yhtä asiaa. Rauhaa. Sen vuoksi toivon, että Ilmavoimat saa sen, minkä haluaakin.

]]>
9 http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257119-havittajamarkkinoilla-tikkakoskella#comments Kotimaa HX-hanke HX-hävittäjähanke Tue, 19 Jun 2018 05:26:32 +0000 Väinö Kuukka http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257119-havittajamarkkinoilla-tikkakoskella
Siniset 1 v http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257118-siniset-1-v <p>Sininen tulevaisuus -yhdistyksen (joka sittemmin eteni puolueeksi) perustamisesta on tänään päivälleen vuosi. Valtava määrä työtä on takana. Lähdimme liikkeelle pelkkänä eduskuntaryhmänä, ilman rahoitusta, ilman kenttäorganisaatiota. Edes nimeä ei ollut valmiina, saatikka minkäänlaista suunnitelmaa. Ne harvat jotka yhä väittävät, että oli olemassa jokin ennakkosuunnitelma, valehtelevat räikeästi.</p><p>Nyt vuotta myöhemmin olemme rakentaneet maan kattavan piiriorganisaatioiden verkon, keränneet puolueen perustamiseksi vaadittavat kannattajakortit, tehneet kymmenittäin poliittisia avauksia ja perusteellista ohjelmatyötä. Meillä on visuaalinen ilme, kotisivut ja jäsenille yhteinen sähköinen keskustelualusta.</p><p>Kaikki tämä on tehty ilman puoluetukea ja samalla täysipainoisesti hallitustyötä jatkaen. Olisi ollut tuhoisaa päästää sosialistit hallitukseen vuosi sitten. Olimme sitoutuneet hallitusohjelman hyviin tavoitteisiin ja halusimme viedä ne maaliin. Siniset varmisti hallitukseen jäämisellään Suomen vuosi sitten vasta orastaneen talousnousun. Vuodessa on saatu noin 50&nbsp;000 uutta työpaikkaa ja paljon muita hyviä uudistuksia, kuten vapaampi alkoholilaki. Talous ja vienti ovat kunnossa, velkaantuminen taittuu. Suomi tulee vuoden päästä jäämään seuraavalle hallitukselle kiistattomasti paremmassa kunnossa kuin itse sen saimme.</p><p>Sininen liike on aatteellinen. Nimenomaan käytännön tulokset yhteisen hyvän edistymisestä ovat meille tärkeitä. Vastustajamme ja median kommentaattorit irvailevat gallupeista ja kertovat viisaina, ettei uudella liikkeellämme ole menestyksen mahdollisuuksia. Kiitos paljon, mutta ensinnäkään puoluepolitiikka ei ole meille ensisijaista, toisekseen kaikki uuden puolueen haasteet olivat kyllä ennakolta tiedossamme.</p><p>Kilpailu vuosisataisten vanhojen puolueiden koneistojen kanssa on uudelle tulokkaalle totta kai kova urakka, etenkin kun aloittaa aivan tyhjästä ja ilman puoluetukea. Jotta menestys on mahdollista, vaaditaan malttia. Kannatuksemme on nyt samaa luokkaa kuin Perussuomalaisilla oli 8 vuoden toiminnan jälkeen vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, joissa itsekin olin ensi kertaa mukana nuorena idealistina.</p><p>Kaikki sanoivat tuolloin, ettei toivoa menestyksestä ole. Uskoin, että oli. Samoin uskon ja tiedän nyt olevan.</p><p>Olemme tehneet valtavan työn puoluettamme rakentaessa. Kiitos siitä kaikille aktiiveillemme ja niille monille kansalaisille, jotka ovat meitä kannustaneet eteenpäin! Kaikkialla länsimaissa on suuri kaipuu politiikan toimintatapojen parantamiseen ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin.</p><p>Me Siniset tarjoamme Suomessa rakentavan vaihtoehdon maamme uudistamiseen &ndash; perinteisten arvojen pohjalle. Meitä eivät ohjaa edunvalvontaryhmät. Me emme puoluepolitikoi. Me sanomme suoraan niin kuin asiat ovat.</p><p>Rakennetaan yhdessä Suomesta maailman vaurain ja vapain maa! Se on&nbsp;<a href="https://www.sininentulevaisuus.fi/periaateohjelma/">Sininen aate</a>&nbsp;ja tämän aatteen tiellä jatkamme.&nbsp;<a href="https://www.sininentulevaisuus.fi/liity/">Tervetuloa mukaan</a>&nbsp;jos haluat muutosta &ndash; se on mahdollista kun uskot siihen.</p><p>&nbsp;</p> Sininen tulevaisuus -yhdistyksen (joka sittemmin eteni puolueeksi) perustamisesta on tänään päivälleen vuosi. Valtava määrä työtä on takana. Lähdimme liikkeelle pelkkänä eduskuntaryhmänä, ilman rahoitusta, ilman kenttäorganisaatiota. Edes nimeä ei ollut valmiina, saatikka minkäänlaista suunnitelmaa. Ne harvat jotka yhä väittävät, että oli olemassa jokin ennakkosuunnitelma, valehtelevat räikeästi.

Nyt vuotta myöhemmin olemme rakentaneet maan kattavan piiriorganisaatioiden verkon, keränneet puolueen perustamiseksi vaadittavat kannattajakortit, tehneet kymmenittäin poliittisia avauksia ja perusteellista ohjelmatyötä. Meillä on visuaalinen ilme, kotisivut ja jäsenille yhteinen sähköinen keskustelualusta.

Kaikki tämä on tehty ilman puoluetukea ja samalla täysipainoisesti hallitustyötä jatkaen. Olisi ollut tuhoisaa päästää sosialistit hallitukseen vuosi sitten. Olimme sitoutuneet hallitusohjelman hyviin tavoitteisiin ja halusimme viedä ne maaliin. Siniset varmisti hallitukseen jäämisellään Suomen vuosi sitten vasta orastaneen talousnousun. Vuodessa on saatu noin 50 000 uutta työpaikkaa ja paljon muita hyviä uudistuksia, kuten vapaampi alkoholilaki. Talous ja vienti ovat kunnossa, velkaantuminen taittuu. Suomi tulee vuoden päästä jäämään seuraavalle hallitukselle kiistattomasti paremmassa kunnossa kuin itse sen saimme.

Sininen liike on aatteellinen. Nimenomaan käytännön tulokset yhteisen hyvän edistymisestä ovat meille tärkeitä. Vastustajamme ja median kommentaattorit irvailevat gallupeista ja kertovat viisaina, ettei uudella liikkeellämme ole menestyksen mahdollisuuksia. Kiitos paljon, mutta ensinnäkään puoluepolitiikka ei ole meille ensisijaista, toisekseen kaikki uuden puolueen haasteet olivat kyllä ennakolta tiedossamme.

Kilpailu vuosisataisten vanhojen puolueiden koneistojen kanssa on uudelle tulokkaalle totta kai kova urakka, etenkin kun aloittaa aivan tyhjästä ja ilman puoluetukea. Jotta menestys on mahdollista, vaaditaan malttia. Kannatuksemme on nyt samaa luokkaa kuin Perussuomalaisilla oli 8 vuoden toiminnan jälkeen vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, joissa itsekin olin ensi kertaa mukana nuorena idealistina.

Kaikki sanoivat tuolloin, ettei toivoa menestyksestä ole. Uskoin, että oli. Samoin uskon ja tiedän nyt olevan.

Olemme tehneet valtavan työn puoluettamme rakentaessa. Kiitos siitä kaikille aktiiveillemme ja niille monille kansalaisille, jotka ovat meitä kannustaneet eteenpäin! Kaikkialla länsimaissa on suuri kaipuu politiikan toimintatapojen parantamiseen ja yhteiskunnallisiin uudistuksiin.

Me Siniset tarjoamme Suomessa rakentavan vaihtoehdon maamme uudistamiseen – perinteisten arvojen pohjalle. Meitä eivät ohjaa edunvalvontaryhmät. Me emme puoluepolitikoi. Me sanomme suoraan niin kuin asiat ovat.

Rakennetaan yhdessä Suomesta maailman vaurain ja vapain maa! Se on Sininen aate ja tämän aatteen tiellä jatkamme. Tervetuloa mukaan jos haluat muutosta – se on mahdollista kun uskot siihen.

 

]]>
36 http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257118-siniset-1-v#comments Kotimaa Eduskuntapuolueet Sininen tulevaisuus Tue, 19 Jun 2018 05:18:45 +0000 Sampo Terho http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257118-siniset-1-v
Näkökulma: Hyvät, pahat ja rescue-koirat http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257039-nakokulma-hyvat-pahat-ja-rescue-koirat <p>Koiran adoptoiminen ulkomailta herättää eläinlääkäreissä huolta eikä syyttä &ndash; Suomeen ei kiistatta haluta ekinokokkia, rabiesta eikä resistenttejä bakteerikantoja. Toisinaan julkisessa keskustelussa unohtuu kuitenkin, että myös näyttelykoirat ja luonnoneläimet voivat tuoda mukanaan samat riesat, joten rescue-koiran käsitteeseen asetetaan mahdollisesti jo turhan raskaita konnotaatioita. Kritiikkiä herättää myös sääliadoptio, epämääräiset järjestöt, rahastaminen ja liian vaikeat koirat. Miten asiaan tulisi siis suhtautua?</p><p>Tässä blogimerkinnässä minä kerron omista kokemuksistani, ja miksi minä kaikesta huolimatta olen päätynyt adoptoimaan kodittomia koiria ulkomailta. Ei ole kyse siitä, ettenkö ottaisi esimerkiksi tautiriskejä vakavasti &ndash; otan ne äärimmäisen vakavasti jo ihan ammattini vuoksi. <strong>Kyse on erittäin harkitusta kanssakäymisestä vastuullisten toimijoiden kanssa.</strong></p><p>Edellistalvena matkailin sisareni kanssa Meksikossa, jossa näin muskeliautojen, uniformujen, tacojen, intiaanien, kiväärien ja merikilpikonnien ohella kaikkialla kauniita maatiaischihuahuoita, jotka edustavat luonnollisempaa &rdquo;kauriinkallo&rdquo;-tyyppiä. Tällaisia koiria ei Suomessa juuri näe, sillä jalostusohjeet kehottavat suosimaan omenakalloista tyyppiä, jolla on lyhyt kuono joka lyhenee lyhenemistään. Nuo meksikolaiset koirat näyttivät pienestä koostaan huolimatta koirilta pienoiskoossa, ja ajatukseni toivekoirasta alkoi vähitellen hioutua. Ihanteeni oli pikkuruinen sekarotuinen koira, jolla on koiramaiset mittasuhteet, kunnon kuono, raajat ja hyvä luonne maalaiselämään.</p><p>Tämä kertomukseni ei muuten tarkoita, että mielestäni sekarotuinen koira on automaattisesti kaikessa aina paras, eikä mielestäni koirarotuja kannata sekoittaa miten ihmisen mielestä sattuu, mutta nyt ei ole tarkoitus rönsyttää tarinaa. Kertomukseni ei myöskään johda siihen, että minusta olisi ollut hyvä idea adoptoida omin päin Meksikosta koiraa, vaan käännyin ihan muiden instanssien pariin.</p><p>Kun päädyin kodittomiin koiriin, sillä ei ollut mitään tekemistä säälin kanssa, vaan toimin täysin itsekkäistä lähtökohdista. En etsinyt pelastettavaa vaan nasevaa ihmis-koira-matchia. Omasta puolestani vaikeita eurooppalaisia kulkukoirakantoja voisi esimerkiksi hävittää kärsimyksen minimoimiseksi, tai ainakin huolehtia eläinten kastroimisesta. Se, että koirilla ei ollut kotia, oli kuitenkin eräänlainen plussa. Asian logiikkaa lienee turha selittää jos on päässyt blogin lukemisessa tähän asti.</p><p>Yritin aluksi etsiä kodinvaihtajakoiraa Suomesta, mutta en onnistunut. Näin vain kookkaita koiria jotka olivat joko metsästyskoiria tai isojen vartiokoirien sekoituksia tai käytösongelmaisia tapauksia. Siksi harmittelenkin tätä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10249552">tuoretta juttua suomalaisista kodinvaihtajakoirista jotka eivät tahdo löytää koteja.</a></p><p>Olin seuraillut vuosia yhdistystä, joka vaikutti välittävän Espanjasta Suomeen ainoastaan tarkoin harkittuja koiria, joilla on kaikki edellytykset kotikoiriksi, ja joista suuri osa on myös ollut kotikoiria. Koirat päätyivät uusiin koteihin huolellisen valintaprosessin kautta, koira-perhe-sopivuuden periaatteella sekä täysin testattuina, rokotettuina, kastroituina ja syynättyinä. Myös soveltuvuutta lapsiin ja muihin eläimiin testattiin koiratarhalla. Mitään rahastuksen makua en löytänyt, pikemminkin kiitosten aihetta miten monta lääketieteellistä seikkaa he onnistuivat kulukorvaukseen mahduttamaan.</p><p>Tokihan rescue-koiran hankkiva ymmärtää, että koiralla saattaa ilmetä jonkinlaista arkuutta, koulutuksen puutetta, eroahdistusta ja muita kommervenkkejä. Varauduin itse tähän kun leikkiin ryhdyin. Yhdistykseni teki huolellisen selvityksen siitä, mitä kyselemäni koirat pitävät ammattilaisten silmissä sisällään.</p><p>Minulle kävi hyvin.</p><p>Luokseni muutti kaksi pientä koiraa, jotka oltiin pelastettu viranomaisten taholta koiria pursuavasta kodista. Myös koiratarhalla pidettiin katselemiani koiria kotiini sopiviksi. Koirat olivat ujoja, mutta leimautuivat minuun ja läheisiini hetkessä. Edelleen ne ovat vieraita kohtaan varautuneita, mutta valmiita luomaan lämpimän suhteen.</p><p>Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisin suositella varauksettomasti rescue-koiraa millä ehdoin tahansa, mistä tahansa ja miten tahansa. Tarkka perehtyminen on ainoa tie tähän lajiin. Pakko kuitenkin sanoa, että tiedän yhdistyksen välittäneen Suomeen satoja terveitä, hienoluonteisia kodittomia koiria. Kerron yhdistyksen nimen halukkaille.</p><p>&nbsp;</p><p>Koirallani Nipponilla on asiaa:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/v4-OY6bZ6zE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/v4-OY6bZ6zE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Koiran adoptoiminen ulkomailta herättää eläinlääkäreissä huolta eikä syyttä – Suomeen ei kiistatta haluta ekinokokkia, rabiesta eikä resistenttejä bakteerikantoja. Toisinaan julkisessa keskustelussa unohtuu kuitenkin, että myös näyttelykoirat ja luonnoneläimet voivat tuoda mukanaan samat riesat, joten rescue-koiran käsitteeseen asetetaan mahdollisesti jo turhan raskaita konnotaatioita. Kritiikkiä herättää myös sääliadoptio, epämääräiset järjestöt, rahastaminen ja liian vaikeat koirat. Miten asiaan tulisi siis suhtautua?

Tässä blogimerkinnässä minä kerron omista kokemuksistani, ja miksi minä kaikesta huolimatta olen päätynyt adoptoimaan kodittomia koiria ulkomailta. Ei ole kyse siitä, ettenkö ottaisi esimerkiksi tautiriskejä vakavasti – otan ne äärimmäisen vakavasti jo ihan ammattini vuoksi. Kyse on erittäin harkitusta kanssakäymisestä vastuullisten toimijoiden kanssa.

Edellistalvena matkailin sisareni kanssa Meksikossa, jossa näin muskeliautojen, uniformujen, tacojen, intiaanien, kiväärien ja merikilpikonnien ohella kaikkialla kauniita maatiaischihuahuoita, jotka edustavat luonnollisempaa ”kauriinkallo”-tyyppiä. Tällaisia koiria ei Suomessa juuri näe, sillä jalostusohjeet kehottavat suosimaan omenakalloista tyyppiä, jolla on lyhyt kuono joka lyhenee lyhenemistään. Nuo meksikolaiset koirat näyttivät pienestä koostaan huolimatta koirilta pienoiskoossa, ja ajatukseni toivekoirasta alkoi vähitellen hioutua. Ihanteeni oli pikkuruinen sekarotuinen koira, jolla on koiramaiset mittasuhteet, kunnon kuono, raajat ja hyvä luonne maalaiselämään.

Tämä kertomukseni ei muuten tarkoita, että mielestäni sekarotuinen koira on automaattisesti kaikessa aina paras, eikä mielestäni koirarotuja kannata sekoittaa miten ihmisen mielestä sattuu, mutta nyt ei ole tarkoitus rönsyttää tarinaa. Kertomukseni ei myöskään johda siihen, että minusta olisi ollut hyvä idea adoptoida omin päin Meksikosta koiraa, vaan käännyin ihan muiden instanssien pariin.

Kun päädyin kodittomiin koiriin, sillä ei ollut mitään tekemistä säälin kanssa, vaan toimin täysin itsekkäistä lähtökohdista. En etsinyt pelastettavaa vaan nasevaa ihmis-koira-matchia. Omasta puolestani vaikeita eurooppalaisia kulkukoirakantoja voisi esimerkiksi hävittää kärsimyksen minimoimiseksi, tai ainakin huolehtia eläinten kastroimisesta. Se, että koirilla ei ollut kotia, oli kuitenkin eräänlainen plussa. Asian logiikkaa lienee turha selittää jos on päässyt blogin lukemisessa tähän asti.

Yritin aluksi etsiä kodinvaihtajakoiraa Suomesta, mutta en onnistunut. Näin vain kookkaita koiria jotka olivat joko metsästyskoiria tai isojen vartiokoirien sekoituksia tai käytösongelmaisia tapauksia. Siksi harmittelenkin tätä tuoretta juttua suomalaisista kodinvaihtajakoirista jotka eivät tahdo löytää koteja.

Olin seuraillut vuosia yhdistystä, joka vaikutti välittävän Espanjasta Suomeen ainoastaan tarkoin harkittuja koiria, joilla on kaikki edellytykset kotikoiriksi, ja joista suuri osa on myös ollut kotikoiria. Koirat päätyivät uusiin koteihin huolellisen valintaprosessin kautta, koira-perhe-sopivuuden periaatteella sekä täysin testattuina, rokotettuina, kastroituina ja syynättyinä. Myös soveltuvuutta lapsiin ja muihin eläimiin testattiin koiratarhalla. Mitään rahastuksen makua en löytänyt, pikemminkin kiitosten aihetta miten monta lääketieteellistä seikkaa he onnistuivat kulukorvaukseen mahduttamaan.

Tokihan rescue-koiran hankkiva ymmärtää, että koiralla saattaa ilmetä jonkinlaista arkuutta, koulutuksen puutetta, eroahdistusta ja muita kommervenkkejä. Varauduin itse tähän kun leikkiin ryhdyin. Yhdistykseni teki huolellisen selvityksen siitä, mitä kyselemäni koirat pitävät ammattilaisten silmissä sisällään.

Minulle kävi hyvin.

Luokseni muutti kaksi pientä koiraa, jotka oltiin pelastettu viranomaisten taholta koiria pursuavasta kodista. Myös koiratarhalla pidettiin katselemiani koiria kotiini sopiviksi. Koirat olivat ujoja, mutta leimautuivat minuun ja läheisiini hetkessä. Edelleen ne ovat vieraita kohtaan varautuneita, mutta valmiita luomaan lämpimän suhteen.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että voisin suositella varauksettomasti rescue-koiraa millä ehdoin tahansa, mistä tahansa ja miten tahansa. Tarkka perehtyminen on ainoa tie tähän lajiin. Pakko kuitenkin sanoa, että tiedän yhdistyksen välittäneen Suomeen satoja terveitä, hienoluonteisia kodittomia koiria. Kerron yhdistyksen nimen halukkaille.

 

Koirallani Nipponilla on asiaa:

https://www.youtube.com/watch?v=v4-OY6bZ6zE

 

 

 

 

]]>
8 http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257039-nakokulma-hyvat-pahat-ja-rescue-koirat#comments Kotimaa Adoptio Eläinlääkäripalvelut Rescue-koira Sun, 17 Jun 2018 16:20:02 +0000 Petra Nyqvist http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257039-nakokulma-hyvat-pahat-ja-rescue-koirat
Mihin valtakeskittymään Suomi osaksi? (EU, USA, Venäjä, Kiina) http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257037-mihin-valtakeskittymaan-suomi-osaksi-eu-usa-venaja-kiina <p>Sauli Niinistö totesi juuri, että maailma on menossa suuntaan, jossa suurvaltiot määrittävät pelisäännöt. EU on heikko ja pienillä valtioilla on mitätön sanavalta maailman asioihin. (&nbsp;https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/251512-sauli-niinisto-varoittaa-voimapolitiikasta-huono-asia-meidan-kannaltamme )</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen EU-eroa peräänkuuluttavat ihmiset näkevät ihanteena, että Suomi olisi pieni, itsenäinen sisukas toimija, joka hoitaisi omat asiansa.&nbsp;Olisihan se tavallaan hieno asia, jos Suomi voisi pienenä itsenäisenä valtiona tehdä omia valintojaan omista lähtökohdistaan ja arvoistaan. &nbsp;Harmillisesti pienenä ja itsenäisenä on vaikeaa vaikuttaa mihinkään suuriin trendeihin. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa mielessä pieni valtio on myös haavoittuvainen.</p><p>EU on ollut se yhteisö, mihin Suomi on nojannut vuodesta 1995. Viime vuosina on vaikuttanut EU on yhteisönä eripurainen ja hauras kuten Sauli Niinistö juuri totesi. Sillä on mitätön aseellinen neuvotteluvalta epäyhtenäisyytensä takia, vaikka toki potentiaalia olisi. Taloudellisesti sillä on enemmän neuvotteluvaltaa, mutta siinäkin rakenteet ovat helisemässä kuten eurokriisin myötä on havaittu.</p><p>Pohditaanpa teoreettisesti, että missä neljästä valtayhteisöstä Suomen kannattaisi olla osana, jos se voisi valita vapaasti valtakeskittymänsä: EU:ssa, Yhdysvalloissa,&nbsp;Venäjän federaatiossa, Kiinassa, vaiko olla täysin liittoutumaton?</p><p><strong>EU</strong></p><p><em>Vahvuudet</em></p><ul><li>Maailman suurin talousalue, valtavat markkinat suomalaiselle tuotannolle</li><li>Suomelle läheisin kulttuuri</li><li>Länsimaiset humaanit/pehmeät, demokraattiset arvot, jotka ovat monessa suhteessa yhdenmukaiset Suomen kanssa</li><li>Korkea tasa-arvo</li><li>Korkea koulutus ja elintaso</li><li>Maantieteellisesti Suomelle läheinen</li></ul><p><em>Heikkoudet</em></p><ul><li>Epäyhtenäinen poliittisesti, ei kykyä sanella</li><li>Epäyhtenäinen sotilaallisesti, ei kykyä puolustautua ja asettaa kovaa kovaa vastaan. Altis kyberhyökkäyksille.</li><li>Riippuvainen tuontienergiasta.</li><li>Heterogeeninen väestö ja kulttuuri ei tunne yhteisöä omakseen</li><li>Saattaa ajautua seuraavien vuosikymmenten aikana kansainvaellusten pääkohteeksi Afrikasta- ja Lähi-idästä</li><li>Vision puute, ajelehtiva, eripurainen, enenevästi kriisiytyvä</li></ul><p><strong>Venäjän federaatio</strong></p><p><em>Vahvuudet</em></p><ul><li>Valtaisat luonnonvarat</li><li>Suuret markkinat suomalaiselle tuotannolle</li><li>Asevoimat maailman suurin ydinasearsenaali ja voimakkaat perinteiset asevoimat, jotka takaavat kyvyn puolustautua ja neuvotteluvallan. Vahva kyberhyökkäyskyky.</li><li>Maantieteellisesti Suomelle läheinen</li><li>Melko yhtenäinen</li></ul><p><em>Heikkoudet</em></p><ul><li>Teknologisesti ja taloudellisesti heikko ja hiipuvat</li><li>Yksinvaltainen ja korruptoitunut, kansalaisyhteiskunnan puute: Suomelle vieras hallintomalli. Poliittiset vapaudet heikkenisivät. Rikollisuus saattaisi lisääntyä.</li><li>Pienehkö väestö, jossa paljon kouluttamattomia ja köyhiä</li><li>Viime vuosina ulkopoliittisesti eristäytyneessä asemassa</li><li>Potentiaalisesti sekasortoon ajautuva, jos talous sakkaa ja Putinin valtaklikki hajoaa</li></ul><p><strong>Yhdysvallat</strong></p><p><em>Vahvuudet</em></p><ul><li>Taloudellisesti maailman merkittävin valtio</li><li>Teknologisesti ylivoimainen</li><li>Maailman ylivoimaisesti mahtavimmat asevoimat ja toiseksi suurin ydinasearsenaali, jotka takaavat parhaimman kyvyn puolustautua ja neuvotteluvallan</li><li>Melko suuret luonnovarat</li><li>Maailman mahtavin tiedustelu: omaa mm. omista ja EU:n kansalaisista valtaisat datavarannot</li><li>Demokraattinen (joskin järjestelmä on taloudellisten intressiryhmien vahvassa ohjauksessa)</li></ul><p><em>Heikkoudet</em></p><ul><li>Maantieteellisesti&nbsp;Suomelle&nbsp;kaukainen ja potentiaalisesti vaikea puolustautua, jos Yhdysvallat joutuisi sotilaalliseen konfliktiin Venäjän tai EU:n kanssa</li><li>Poliittisesti menossa sekavampaan suuntaan (tai hakee uutta suuntaa). Vähän kuin Rooma viimeisinä vuosisatoinaan.&nbsp;</li><li>Kansassa paljon tietämättömyyttä ja kouluttamattomuutta</li><li>Jatkuvasti sodassa ja konfliktissa, johon suomalaistenkin tulisi todennäköisesti osallistua</li></ul><p><strong>Kiina</strong></p><p><em>Vahvuudet</em></p><ul><li>Selkeä pitkän aikavälin visio ja strategia (Xi Jinping). Saattaa esim. voittaa kisan tekoälyn kehittämisessä, joka mahdollistaa Putininkin sanoin maailmanvaltiuden.</li><li>Valtavan nopeasti kasvava talous</li><li>Valtavan nopeasti kasvata poliittinen vaikutusvalta</li><li>Vahva jalansija Afrikassa ja sen luonnovaroihin</li><li>Mahtavat perinteiset asevoimat ja ydinasearsenaali tuovat turvaa</li><li>Vahva tiedustelu, ja kenties paras kyky varastaa vieraiden valtioiden teknologiaa</li></ul><p><em>Heikkoudet</em></p><ul><li>Rajallisesti omia luonnovaroja</li><li>On Yhdysvaltain silmätikkuna ja konfliktin riski kasvaa ajan mittaa. Suomi voisi ajautua osaksi.</li><li>Poliittissosiaalinen järjestelmä riippuvainen valtavasta talouskasvusta. Voi ajautua kaaokseen.</li><li>Suomelle vieras, epädemokraattinen kulttuuri ja hallintojärjestelmä. Yksilöllä ei ole väliä, yhteisö ajaa kaiken edelle.&nbsp;</li><li>Suomalaiset saattaisivat vieraan sivilisaation kansana olla toisen luokan kansalaisen asemassa.&nbsp;</li><li>Kaukana emomaasta, Suomea olisi vaikea puolustaa, jos tulisi konflikti Venäjän tai lännen kanssa.</li></ul><p><strong>Suomi itsenäisenä ja liittoutumattomana</strong></p><p><em>Vahvuudet</em></p><ul><li>Oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka, raha- ja talouspolitiikka</li><li>Kulttuuri ja hallintomalli juuri meidän näköisemme</li><li>Mahdollisuus päästä &quot;välimaaksi&quot; puskuriksi EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän väliin, jossa kukaan ei halua, että Suomea valloitetaan</li><li>Mahdollisuutena päästä suurvaltojen intressien välittäjäasemaan (Sveitsin malli), ja saada tätä kautta hyötyjä</li></ul><p><em>Heikkoudet</em></p><ul><li>Mitätön sanavalta maailmanpolitiikassa</li><li>Mitättömän pienet sisämarkkinat, taloudellinen asema olisi olla heittopussina, jos Suomelle asetetaan tulleja</li><li>Ulko-ja turvallisuuspoliittisesti yksin hyvin heikko, ei puolustuskykyä, jos suurvalta päättää valloittaa itselleen</li></ul><p>Millaisia seikkoja tulee mieleen?</p> Sauli Niinistö totesi juuri, että maailma on menossa suuntaan, jossa suurvaltiot määrittävät pelisäännöt. EU on heikko ja pienillä valtioilla on mitätön sanavalta maailman asioihin. ( https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/251512-sauli-niinisto-varoittaa-voimapolitiikasta-huono-asia-meidan-kannaltamme )

 

Suomen EU-eroa peräänkuuluttavat ihmiset näkevät ihanteena, että Suomi olisi pieni, itsenäinen sisukas toimija, joka hoitaisi omat asiansa. Olisihan se tavallaan hieno asia, jos Suomi voisi pienenä itsenäisenä valtiona tehdä omia valintojaan omista lähtökohdistaan ja arvoistaan.  Harmillisesti pienenä ja itsenäisenä on vaikeaa vaikuttaa mihinkään suuriin trendeihin. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa mielessä pieni valtio on myös haavoittuvainen.

EU on ollut se yhteisö, mihin Suomi on nojannut vuodesta 1995. Viime vuosina on vaikuttanut EU on yhteisönä eripurainen ja hauras kuten Sauli Niinistö juuri totesi. Sillä on mitätön aseellinen neuvotteluvalta epäyhtenäisyytensä takia, vaikka toki potentiaalia olisi. Taloudellisesti sillä on enemmän neuvotteluvaltaa, mutta siinäkin rakenteet ovat helisemässä kuten eurokriisin myötä on havaittu.

Pohditaanpa teoreettisesti, että missä neljästä valtayhteisöstä Suomen kannattaisi olla osana, jos se voisi valita vapaasti valtakeskittymänsä: EU:ssa, Yhdysvalloissa, Venäjän federaatiossa, Kiinassa, vaiko olla täysin liittoutumaton?

EU

Vahvuudet

  • Maailman suurin talousalue, valtavat markkinat suomalaiselle tuotannolle
  • Suomelle läheisin kulttuuri
  • Länsimaiset humaanit/pehmeät, demokraattiset arvot, jotka ovat monessa suhteessa yhdenmukaiset Suomen kanssa
  • Korkea tasa-arvo
  • Korkea koulutus ja elintaso
  • Maantieteellisesti Suomelle läheinen

Heikkoudet

  • Epäyhtenäinen poliittisesti, ei kykyä sanella
  • Epäyhtenäinen sotilaallisesti, ei kykyä puolustautua ja asettaa kovaa kovaa vastaan. Altis kyberhyökkäyksille.
  • Riippuvainen tuontienergiasta.
  • Heterogeeninen väestö ja kulttuuri ei tunne yhteisöä omakseen
  • Saattaa ajautua seuraavien vuosikymmenten aikana kansainvaellusten pääkohteeksi Afrikasta- ja Lähi-idästä
  • Vision puute, ajelehtiva, eripurainen, enenevästi kriisiytyvä

Venäjän federaatio

Vahvuudet

  • Valtaisat luonnonvarat
  • Suuret markkinat suomalaiselle tuotannolle
  • Asevoimat maailman suurin ydinasearsenaali ja voimakkaat perinteiset asevoimat, jotka takaavat kyvyn puolustautua ja neuvotteluvallan. Vahva kyberhyökkäyskyky.
  • Maantieteellisesti Suomelle läheinen
  • Melko yhtenäinen

Heikkoudet

  • Teknologisesti ja taloudellisesti heikko ja hiipuvat
  • Yksinvaltainen ja korruptoitunut, kansalaisyhteiskunnan puute: Suomelle vieras hallintomalli. Poliittiset vapaudet heikkenisivät. Rikollisuus saattaisi lisääntyä.
  • Pienehkö väestö, jossa paljon kouluttamattomia ja köyhiä
  • Viime vuosina ulkopoliittisesti eristäytyneessä asemassa
  • Potentiaalisesti sekasortoon ajautuva, jos talous sakkaa ja Putinin valtaklikki hajoaa

Yhdysvallat

Vahvuudet

  • Taloudellisesti maailman merkittävin valtio
  • Teknologisesti ylivoimainen
  • Maailman ylivoimaisesti mahtavimmat asevoimat ja toiseksi suurin ydinasearsenaali, jotka takaavat parhaimman kyvyn puolustautua ja neuvotteluvallan
  • Melko suuret luonnovarat
  • Maailman mahtavin tiedustelu: omaa mm. omista ja EU:n kansalaisista valtaisat datavarannot
  • Demokraattinen (joskin järjestelmä on taloudellisten intressiryhmien vahvassa ohjauksessa)

Heikkoudet

  • Maantieteellisesti Suomelle kaukainen ja potentiaalisesti vaikea puolustautua, jos Yhdysvallat joutuisi sotilaalliseen konfliktiin Venäjän tai EU:n kanssa
  • Poliittisesti menossa sekavampaan suuntaan (tai hakee uutta suuntaa). Vähän kuin Rooma viimeisinä vuosisatoinaan. 
  • Kansassa paljon tietämättömyyttä ja kouluttamattomuutta
  • Jatkuvasti sodassa ja konfliktissa, johon suomalaistenkin tulisi todennäköisesti osallistua

Kiina

Vahvuudet

  • Selkeä pitkän aikavälin visio ja strategia (Xi Jinping). Saattaa esim. voittaa kisan tekoälyn kehittämisessä, joka mahdollistaa Putininkin sanoin maailmanvaltiuden.
  • Valtavan nopeasti kasvava talous
  • Valtavan nopeasti kasvata poliittinen vaikutusvalta
  • Vahva jalansija Afrikassa ja sen luonnovaroihin
  • Mahtavat perinteiset asevoimat ja ydinasearsenaali tuovat turvaa
  • Vahva tiedustelu, ja kenties paras kyky varastaa vieraiden valtioiden teknologiaa

Heikkoudet

  • Rajallisesti omia luonnovaroja
  • On Yhdysvaltain silmätikkuna ja konfliktin riski kasvaa ajan mittaa. Suomi voisi ajautua osaksi.
  • Poliittissosiaalinen järjestelmä riippuvainen valtavasta talouskasvusta. Voi ajautua kaaokseen.
  • Suomelle vieras, epädemokraattinen kulttuuri ja hallintojärjestelmä. Yksilöllä ei ole väliä, yhteisö ajaa kaiken edelle. 
  • Suomalaiset saattaisivat vieraan sivilisaation kansana olla toisen luokan kansalaisen asemassa. 
  • Kaukana emomaasta, Suomea olisi vaikea puolustaa, jos tulisi konflikti Venäjän tai lännen kanssa.

Suomi itsenäisenä ja liittoutumattomana

Vahvuudet

  • Oma ulko- ja turvallisuuspolitiikka, raha- ja talouspolitiikka
  • Kulttuuri ja hallintomalli juuri meidän näköisemme
  • Mahdollisuus päästä "välimaaksi" puskuriksi EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän väliin, jossa kukaan ei halua, että Suomea valloitetaan
  • Mahdollisuutena päästä suurvaltojen intressien välittäjäasemaan (Sveitsin malli), ja saada tätä kautta hyötyjä

Heikkoudet

  • Mitätön sanavalta maailmanpolitiikassa
  • Mitättömän pienet sisämarkkinat, taloudellinen asema olisi olla heittopussina, jos Suomelle asetetaan tulleja
  • Ulko-ja turvallisuuspoliittisesti yksin hyvin heikko, ei puolustuskykyä, jos suurvalta päättää valloittaa itselleen

Millaisia seikkoja tulee mieleen?

]]>
26 http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257037-mihin-valtakeskittymaan-suomi-osaksi-eu-usa-venaja-kiina#comments Kotimaa Suomi Sun, 17 Jun 2018 15:42:01 +0000 Pekka Lampelto http://pekkalampelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257037-mihin-valtakeskittymaan-suomi-osaksi-eu-usa-venaja-kiina
Vaihtoehtoisia totuuksia http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257022-vaihtoehtoisia-totuuksia <p>Lehtopöllön poikasella ja Pori Jazzien entisellä toimitusjohtajalla ei äkkipäätä tuntuisi olevan yhteistä, vaan on. Vaihtoehtoisten totuuksien vallitessa kumpikin päätyi some -hyväksikäytetyiksi. Sähköisen median aikakaudella tärkeintä on nostattaa tunteet pintaan, vaikka osatotuuksilla. Sosiaalinen media hoitaa loput.</p><p>&nbsp;</p><p>Pori Jazzien toimitusjohtajaan Aki Ruotsalaan kohdistunut some-lynkkaus lähti liikkeelle yhden toimittajan ivallisesta kolumnista ja toisen tekemästä tarkoitushakuisesta haastattelusta ja tahallisesta väärinymmärtämisestä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ruotsalasta leivottiin kuvaa homofobisena pikku-kunnan virkamiehenä, jota porilaisten parhaaksi ei tulisi merkittävän kulttuurifestivaalin johtoon valita. Ruotsalan taustasta löytyi niinkin epäilyttävä juttu, että hän oli vuonna 2011 KD-Nuorten puheenjohtajana puolustanut erään kristillisen median Älä alistu &ndash;kampanjan olemassaolon oikeutusta sanan- ja ilmaisunvapauden nimissä. Tuossa kampanjassa puolestaan nuori nainen kertoi uskoontulostaan ja seksuaalisen suuntautumisensa muutoksesta homoseksuaalista heteroseksuaaliksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Nuori nainen ei puhunut &rdquo;eheytymisestä&rdquo; eikä Ruotsala ottanut siihen kantaa, vaan totesi ihmisen kokemasta elämänmuutoksesta: &rdquo;En minä voi sitä kyseenalaistaa, jos ihminen näin kokee&rdquo;. Ruotsala vielä teroitti haastattelussa, ettei rinnasta kaverinsa huumeista vapautumista, omaa 9-vuotiaana kokemaansa hengellistä heräämistä ja Älä alistu -kampanjan muutoskertomusta; ovatpahan kaikki vain erilaisia elämänmuutoksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Pari tuntia haastattelun julkaisusta ja klikkiotsikot huusivat: &rdquo;Puolustaa homojen eheyttämistä; rinnastaa homouden ja huumeidenkäytön&rdquo;. Sen jälkeen valveutuneet poliitikot ja kulttuuriväki twiittasivat: &rdquo;boikotoin Porin Jazzeja&rdquo; ja lopulta ensimmäiset sponsorit kertoivat yhteistyön päättymisestä. Ennen iltauutisia Pori Jazzien hallitus päätti yksipuolisesti purkaa elokuussa alkavaksi sovitun työsopimuksen.</p><p>&nbsp;</p><p>Alle kuudessa tunnissa some-ajan toverituomioistuin oli puhunut. Kahden akateemisen loppututkinnon kaveri, sisäministeriössä palvellut ja rauhanturvatehtävissä johtajaominaisuudet käytännössä testannut nuori perheenisä huomasi olevansa työtön.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyväntahtoisena ja fiksuna ihmisenä tunnetun Ruotsalan tueksi rientäneet saivat seuranneessa mylläkässä myös osansa. Professoritasolta entinen ministeri toivotettiin &rdquo;hevon helvettiin&rdquo; ja kansanedustaja -kollega kertoi tekevänsä allekirjoittaneesta tutkintapyynnön poliisille ja vaativan edustamani puolueen lakkauttamista rasistisena järjestönä. Kollegan ryhmäpuheenjohtaja onneksi tarkensi muutaman päivän päästä, ettei ulostulo edustanut alkiolaisen kansanliikkeen näkemystä laajemmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Syntyi myös vastareaktio. Tukea ja rohkaisua sateli eri suunnista. Aika moni vastaamistani puheluista alkoi sanoilla: &rdquo;En ole minkään sortin uskovainen, mutta&hellip;&rdquo; Ruotsalan kohtelun koettiin heijastavan julkisen keskustelun ilmapiirin muutosta laajemminkin. Suomessa suvaitaan entistä huonommin erilaisia näkemyksiä: &rdquo;on hyväksyttyä tulla &rdquo;kaapista ulos&rdquo;, mutta ei toisin päin.&rdquo; Viittaukset Ruotsalan taustaan irtisanomisen yhteydessä koettiin jopa kristillisen vakaumuksen vainona. Voivatko &rdquo;vääränlaiset&rdquo; mielipiteet johtaa syrjintään työmarkkinoilla? Samoin mielipiteiden polarisaatiostakin USA:n malliin ja toisten ohi puhumisesta oltiin huolissaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Alle viikko Pori Jazz kohusta media sai jälleen tunnekuohunsa. Twitterissä levisi kuva lehtopöllönpoikasesta väitetyn tuhotun pesäpuun kannonnokassa. Siitä tuli hetkessä symboli ahneen metsätalouden piittaamattomuuden seurauksille. Sanomalehdet julkaisivat kuvan, Yle uutisoi ja valveutuneimmat poliitikot pohtivat pöllö-pololle nimeä. Sivu-uutisena muistettiin mainita yksisilmäisesti avohakkuut valtionmailla kieltävä kansalaisaloite, ja kas, allekirjoituspiikkihän siitä seurasi.</p><p>&nbsp;</p><p>Tunteikkaan uutisen ainut huono puoli on se, ettei se ole totta. Silminnäkijöiden ansiosta paljastui, että pöllönpoikanen tuotiin oikeasta pesäpuusta lavastusta varten, ja alueella oli nimenomaan säästetty pesäpuu suojavyöhykkeineen.</p><p>&nbsp;</p><p>Johtopäätös runsaan viikon uutisvirtaa seurattua: ei suomalaisia tarvitse varoitella ulkovaltojen hybridivaikuttamisesta ja trollaus-kampanjoista. Kyllä me tätä menoa saamme maan sekaisin ihan itse.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lehtopöllön poikasella ja Pori Jazzien entisellä toimitusjohtajalla ei äkkipäätä tuntuisi olevan yhteistä, vaan on. Vaihtoehtoisten totuuksien vallitessa kumpikin päätyi some -hyväksikäytetyiksi. Sähköisen median aikakaudella tärkeintä on nostattaa tunteet pintaan, vaikka osatotuuksilla. Sosiaalinen media hoitaa loput.

 

Pori Jazzien toimitusjohtajaan Aki Ruotsalaan kohdistunut some-lynkkaus lähti liikkeelle yhden toimittajan ivallisesta kolumnista ja toisen tekemästä tarkoitushakuisesta haastattelusta ja tahallisesta väärinymmärtämisestä.

 

Ruotsalasta leivottiin kuvaa homofobisena pikku-kunnan virkamiehenä, jota porilaisten parhaaksi ei tulisi merkittävän kulttuurifestivaalin johtoon valita. Ruotsalan taustasta löytyi niinkin epäilyttävä juttu, että hän oli vuonna 2011 KD-Nuorten puheenjohtajana puolustanut erään kristillisen median Älä alistu –kampanjan olemassaolon oikeutusta sanan- ja ilmaisunvapauden nimissä. Tuossa kampanjassa puolestaan nuori nainen kertoi uskoontulostaan ja seksuaalisen suuntautumisensa muutoksesta homoseksuaalista heteroseksuaaliksi.

 

Nuori nainen ei puhunut ”eheytymisestä” eikä Ruotsala ottanut siihen kantaa, vaan totesi ihmisen kokemasta elämänmuutoksesta: ”En minä voi sitä kyseenalaistaa, jos ihminen näin kokee”. Ruotsala vielä teroitti haastattelussa, ettei rinnasta kaverinsa huumeista vapautumista, omaa 9-vuotiaana kokemaansa hengellistä heräämistä ja Älä alistu -kampanjan muutoskertomusta; ovatpahan kaikki vain erilaisia elämänmuutoksia.

 

Pari tuntia haastattelun julkaisusta ja klikkiotsikot huusivat: ”Puolustaa homojen eheyttämistä; rinnastaa homouden ja huumeidenkäytön”. Sen jälkeen valveutuneet poliitikot ja kulttuuriväki twiittasivat: ”boikotoin Porin Jazzeja” ja lopulta ensimmäiset sponsorit kertoivat yhteistyön päättymisestä. Ennen iltauutisia Pori Jazzien hallitus päätti yksipuolisesti purkaa elokuussa alkavaksi sovitun työsopimuksen.

 

Alle kuudessa tunnissa some-ajan toverituomioistuin oli puhunut. Kahden akateemisen loppututkinnon kaveri, sisäministeriössä palvellut ja rauhanturvatehtävissä johtajaominaisuudet käytännössä testannut nuori perheenisä huomasi olevansa työtön.

 

Hyväntahtoisena ja fiksuna ihmisenä tunnetun Ruotsalan tueksi rientäneet saivat seuranneessa mylläkässä myös osansa. Professoritasolta entinen ministeri toivotettiin ”hevon helvettiin” ja kansanedustaja -kollega kertoi tekevänsä allekirjoittaneesta tutkintapyynnön poliisille ja vaativan edustamani puolueen lakkauttamista rasistisena järjestönä. Kollegan ryhmäpuheenjohtaja onneksi tarkensi muutaman päivän päästä, ettei ulostulo edustanut alkiolaisen kansanliikkeen näkemystä laajemmin.

 

Syntyi myös vastareaktio. Tukea ja rohkaisua sateli eri suunnista. Aika moni vastaamistani puheluista alkoi sanoilla: ”En ole minkään sortin uskovainen, mutta…” Ruotsalan kohtelun koettiin heijastavan julkisen keskustelun ilmapiirin muutosta laajemminkin. Suomessa suvaitaan entistä huonommin erilaisia näkemyksiä: ”on hyväksyttyä tulla ”kaapista ulos”, mutta ei toisin päin.” Viittaukset Ruotsalan taustaan irtisanomisen yhteydessä koettiin jopa kristillisen vakaumuksen vainona. Voivatko ”vääränlaiset” mielipiteet johtaa syrjintään työmarkkinoilla? Samoin mielipiteiden polarisaatiostakin USA:n malliin ja toisten ohi puhumisesta oltiin huolissaan.

 

Alle viikko Pori Jazz kohusta media sai jälleen tunnekuohunsa. Twitterissä levisi kuva lehtopöllönpoikasesta väitetyn tuhotun pesäpuun kannonnokassa. Siitä tuli hetkessä symboli ahneen metsätalouden piittaamattomuuden seurauksille. Sanomalehdet julkaisivat kuvan, Yle uutisoi ja valveutuneimmat poliitikot pohtivat pöllö-pololle nimeä. Sivu-uutisena muistettiin mainita yksisilmäisesti avohakkuut valtionmailla kieltävä kansalaisaloite, ja kas, allekirjoituspiikkihän siitä seurasi.

 

Tunteikkaan uutisen ainut huono puoli on se, ettei se ole totta. Silminnäkijöiden ansiosta paljastui, että pöllönpoikanen tuotiin oikeasta pesäpuusta lavastusta varten, ja alueella oli nimenomaan säästetty pesäpuu suojavyöhykkeineen.

 

Johtopäätös runsaan viikon uutisvirtaa seurattua: ei suomalaisia tarvitse varoitella ulkovaltojen hybridivaikuttamisesta ja trollaus-kampanjoista. Kyllä me tätä menoa saamme maan sekaisin ihan itse.

]]>
68 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257022-vaihtoehtoisia-totuuksia#comments Kotimaa Aki Ruotsala Avohakkuut Hybridivaikuttaminen Lehtopöllö Pori Jazz Sun, 17 Jun 2018 09:29:44 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257022-vaihtoehtoisia-totuuksia
Sotea vai futista? http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257020-sotea-vai-futista <p>Olen seurannut jalkapalloa koko ikäni. Isäni toimi yli 30 vuotta Turussa paikallisen palloseuran lääkärinä ja niinpä istuin jo alle kouluikäisestä lähtien katsomassa Suomi-futista usein jonkun hiukan minua vanhemman pihakaverin kanssa. Jalkapallon MM-kisoista ensimmäiset muistikuvani ovat vuodelta 1970 &ndash; Pelen Uruguaytä vastaan tekemä soolomaali (jossa hän päästää pallon toiselta puolen ohi maalivahdin ja kiertää itse molarin toiselta) on jostain syystä mustavalkotelkkarista katsottuna painunut lähtemättömästi muistiini. Jalkapallon MM-kisat Venäjällä tulevatkin taas saamaan lähes jakamattoman huomioni seuraavan kuukauden ajaksi.</p><p>Oleellinen osa MM-kisojen seuraamista ovat erilaiset kisaveikkaukset. Vedonlyöntitoimistojen tilastoissa pienimmät voittokertoimet ovat Saksalla, Brasilialla sekä Ranskalla. Voittajaveikkauksia tehdään niin työpaikoilla kuin kaveripiireissä ja oman voittajasuosikin valinta tekee pelien seuraamisesta entistä mielenkiintoisempaa. Kisaennusteita tehdään aina valtionjohtoa myöten: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi Ylen kisalähetykselle oman korkean kertoimen veikkauksensa ennustaessaan Islannin voittavan MM-pronssia. Itsekin olen valinnut Islannin (kisojen FAN-ID) suosikkijoukkueekseni - ei vähiten sen upean kannattajajoukon takia.</p><p>Myös Sipilän hallituksen sote-esityksen kohtalosta on monenlaisia veikkauksia liikkeellä. Varmaan kansainvälisillä vedonlyöntitoimistoilla on kertoimet sekä hallituksen hajoamiselle että sote-esityksen läpimenolle. Itse en ole soten puolesta taikka vastaan vetoa lyönyt, mutta joitain veikkauksia soten osalta haluan silti tehdä.</p><p>Hallitus antaa 18.6. alkavalla viikolla vastineensa perustuslakivaliokunnan lakipakettiin esittämiin muutosvaatimuksiin. Veikkaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon menokehyksen osalta hallitus lieventää ehdotustaan eli nostaa sote-menojen vuosikasvun n. 1,5 % tasolle. Mahtaako tämä vielä perustuslakivaliokuntaa tyydyttää, koska tuolla summalla vasta katettaisiin väestön vanhenemisen aiheuttama kustannuskasvu. Kehysbudjetin rahoitusleikkaukset ja soten tuomat uudet kuluerät ovat hyvin ongelmallinen yhdistelmä paljon palveluja tarvitsevien kannalta.</p><p>Soten vaiheistuksen osalta veikkaan Sipilän hallituksen ehdottavan vain puolen vuoden aikataulupidennystä. En usko, että tämä riittää perustuslakivaliokunnalle ottaen huomioon tietojärjestelmäkehitykseen ja palvelujärjestelmän rakennemuutokseen liittyvän epävarmuuden. Perustuslakivaliokunnan edellyttämä merkittävästi pidempi vaiheistus tarkoittaneekin, että valinnanvapaus ehdotetussa muodossaan voisi toteutua vuonna 2023 eli seuraavan vaalikauden lopulla.</p><p>Sote-esitystä on minusta ehdotetussa muodossa käytännössä mahdotonta saada vastaamaan EU:n perussopimusten vaatimuksia kilpailuneutraliteetin osalta. Hallitushan esitti ensin kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi perusterveydenhuollon toimintojen yhtiöittämistä. Soten kilpailuneutraliteettiongelmat on huolellisesti perusteltu Sipilän hallituksen alkuperäisessä esityksessä. Nyt yhtiöittämisvelvoite on poistettu esityksestä, mutta julkisen liikelaitoksen ja yksityisten yhtiöiden olisi edelleen tarkoitus kilpailla markkinoilla asiakkaista. Liikelaitoksen konkurssisuoja on EU-oikeudessa katsottu rajattomaksi valtiontakaukseksi. Kun EU:n perussopimukset edellyttävät notifikaatiota komissiolle sellaisesta lainsäädännöstä, joka voi sisältää valtiontukea, on notifikaatiota mahdotonta välttää rikkomatta EU:n perussopimusten (SEUT 106 artikla) vaatimuksia.</p><p>Asiakassuunnitelman velvoittavuutta ja potilaan oikeusturvaa koskevat ongelmat on hallituksen helppo ratkaista yksinkertaisesti poistamalla asiakassuunnitelman oikeudellinen sitovuus. Samalla kuitenkin poistuu se vähäinenkin sote-integraatio, jota hallituksen sote-esityksessä on saatu säilymään. Kun toimiva integraatio on myös keskeinen hoidon kustannustehokkuuden varmentaja, häviävät velvoittavuuden poistamisella loputkin sote-uudistuksen säästöpotentiaalista. Kustannusten kasvun lisäksi integraation heikkeneminen nykytilanteeseen nähden tulee lisäämään potilaiden pomputtelua luukulta toiselle.</p><p>Sote-uudistuksen monituottajamallin tietosuojaongelmat ovat mielestäni niin vaikeita, ettei niitä pystytä hallituksen vastineessa eikä lakien valiokuntakäsittelyssä eduskunnassa ratkaisemaan. Sipilän hallitus on kaikissa lakiesityksissään systemaattisesti pyrkinyt väistämään niin EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimuksia kuin ihmisoikeussopimusten velvoitteita arkaluonteisten henkilötietojen suojaamiseksi. Jos esitykset runnotaan eduskunnassa läpi, on tuloksena valituksia sekä ihmisoikeustuomioistuimeen että Euroopan unionin tuomioistuimeen. Ne voivat viedä pohjan koko ehdotetulta sote-rakenteelta.</p><p>Eduskunnan perustuslakivaliokunta on aikatauluttanut asiantuntijakuulemiset elo-syyskuulle. Jos perustuslakivaliokunta saa oman lausuntonsa sosiaali- ja terveysvaliokunnan sote-mietinnöstä tehdyksi lokakuun puoliväliin mennessä, on sote-lakipaketti mahdollista saada suuren salin äänestyksiin marraskuussa 2018. Jos lait hyväksytään, voivat ne tulla voimaan joulukuussa 2018. Kun maakuntavaaleille tarvitaan vähintään 6 kuukautta aikaa lakien voimaantulosta, voivat vaalit olla joko eurovaalien yhteydessä toukokuussa taikka erillisenä vaalina kesäkuussa 2018 (noin vuoden kuluttua).</p><p>Sote-paketin käsittelyveikkauksen lisäksi veikkaan edelleen, että hallitusrintama saattaa syksyllä heiketä entisestään. Sote-uudistus, aktiivimalli tai nuorten työntekijöiden työsuhdeturvan heikentäminen eivät ole erityisiä vaalivaltteja edustajanpaikkaansa uusimaan haluaville kansanedustajille. Sinisten kansanedustajista melkoinen osa hallinnoi ministerinsalkkua, mutta puolueen muiden kansanedustajien voi olla vaikea löytää perusteita epäsuosittujen uudistusten tukemiseen vaalien lähestyessä. Myös Kokoomuksen kansanedustajat Helsingissä ja Uudellamaalla joutuvat miettimään sitä, miten sote- ja maakuntauudistus on selitettävissä äänestäjille.</p><p>Lähden itse juhannuksen jälkeen pariksi viikoksi Venäjälle seuraamaan maailman suosituinta urheilutapahtumaa paikan päältä. Sote-uudistusta kommentoin (jos kommentoitavaa eduskunnan kesätauon aikana on) twitter-tilini (@lasleh) kautta. Sote-aiheisiin blogeihin palaan, jos aiheita vielä on, kesälomien jälkeen. Toivon aurinkoista juhannusta, virkistävää kesälomaa sekä hienoja MM-futishetkiä kaikille blogini lukijoille.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen seurannut jalkapalloa koko ikäni. Isäni toimi yli 30 vuotta Turussa paikallisen palloseuran lääkärinä ja niinpä istuin jo alle kouluikäisestä lähtien katsomassa Suomi-futista usein jonkun hiukan minua vanhemman pihakaverin kanssa. Jalkapallon MM-kisoista ensimmäiset muistikuvani ovat vuodelta 1970 – Pelen Uruguaytä vastaan tekemä soolomaali (jossa hän päästää pallon toiselta puolen ohi maalivahdin ja kiertää itse molarin toiselta) on jostain syystä mustavalkotelkkarista katsottuna painunut lähtemättömästi muistiini. Jalkapallon MM-kisat Venäjällä tulevatkin taas saamaan lähes jakamattoman huomioni seuraavan kuukauden ajaksi.

Oleellinen osa MM-kisojen seuraamista ovat erilaiset kisaveikkaukset. Vedonlyöntitoimistojen tilastoissa pienimmät voittokertoimet ovat Saksalla, Brasilialla sekä Ranskalla. Voittajaveikkauksia tehdään niin työpaikoilla kuin kaveripiireissä ja oman voittajasuosikin valinta tekee pelien seuraamisesta entistä mielenkiintoisempaa. Kisaennusteita tehdään aina valtionjohtoa myöten: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö antoi Ylen kisalähetykselle oman korkean kertoimen veikkauksensa ennustaessaan Islannin voittavan MM-pronssia. Itsekin olen valinnut Islannin (kisojen FAN-ID) suosikkijoukkueekseni - ei vähiten sen upean kannattajajoukon takia.

Myös Sipilän hallituksen sote-esityksen kohtalosta on monenlaisia veikkauksia liikkeellä. Varmaan kansainvälisillä vedonlyöntitoimistoilla on kertoimet sekä hallituksen hajoamiselle että sote-esityksen läpimenolle. Itse en ole soten puolesta taikka vastaan vetoa lyönyt, mutta joitain veikkauksia soten osalta haluan silti tehdä.

Hallitus antaa 18.6. alkavalla viikolla vastineensa perustuslakivaliokunnan lakipakettiin esittämiin muutosvaatimuksiin. Veikkaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon menokehyksen osalta hallitus lieventää ehdotustaan eli nostaa sote-menojen vuosikasvun n. 1,5 % tasolle. Mahtaako tämä vielä perustuslakivaliokuntaa tyydyttää, koska tuolla summalla vasta katettaisiin väestön vanhenemisen aiheuttama kustannuskasvu. Kehysbudjetin rahoitusleikkaukset ja soten tuomat uudet kuluerät ovat hyvin ongelmallinen yhdistelmä paljon palveluja tarvitsevien kannalta.

Soten vaiheistuksen osalta veikkaan Sipilän hallituksen ehdottavan vain puolen vuoden aikataulupidennystä. En usko, että tämä riittää perustuslakivaliokunnalle ottaen huomioon tietojärjestelmäkehitykseen ja palvelujärjestelmän rakennemuutokseen liittyvän epävarmuuden. Perustuslakivaliokunnan edellyttämä merkittävästi pidempi vaiheistus tarkoittaneekin, että valinnanvapaus ehdotetussa muodossaan voisi toteutua vuonna 2023 eli seuraavan vaalikauden lopulla.

Sote-esitystä on minusta ehdotetussa muodossa käytännössä mahdotonta saada vastaamaan EU:n perussopimusten vaatimuksia kilpailuneutraliteetin osalta. Hallitushan esitti ensin kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi perusterveydenhuollon toimintojen yhtiöittämistä. Soten kilpailuneutraliteettiongelmat on huolellisesti perusteltu Sipilän hallituksen alkuperäisessä esityksessä. Nyt yhtiöittämisvelvoite on poistettu esityksestä, mutta julkisen liikelaitoksen ja yksityisten yhtiöiden olisi edelleen tarkoitus kilpailla markkinoilla asiakkaista. Liikelaitoksen konkurssisuoja on EU-oikeudessa katsottu rajattomaksi valtiontakaukseksi. Kun EU:n perussopimukset edellyttävät notifikaatiota komissiolle sellaisesta lainsäädännöstä, joka voi sisältää valtiontukea, on notifikaatiota mahdotonta välttää rikkomatta EU:n perussopimusten (SEUT 106 artikla) vaatimuksia.

Asiakassuunnitelman velvoittavuutta ja potilaan oikeusturvaa koskevat ongelmat on hallituksen helppo ratkaista yksinkertaisesti poistamalla asiakassuunnitelman oikeudellinen sitovuus. Samalla kuitenkin poistuu se vähäinenkin sote-integraatio, jota hallituksen sote-esityksessä on saatu säilymään. Kun toimiva integraatio on myös keskeinen hoidon kustannustehokkuuden varmentaja, häviävät velvoittavuuden poistamisella loputkin sote-uudistuksen säästöpotentiaalista. Kustannusten kasvun lisäksi integraation heikkeneminen nykytilanteeseen nähden tulee lisäämään potilaiden pomputtelua luukulta toiselle.

Sote-uudistuksen monituottajamallin tietosuojaongelmat ovat mielestäni niin vaikeita, ettei niitä pystytä hallituksen vastineessa eikä lakien valiokuntakäsittelyssä eduskunnassa ratkaisemaan. Sipilän hallitus on kaikissa lakiesityksissään systemaattisesti pyrkinyt väistämään niin EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimuksia kuin ihmisoikeussopimusten velvoitteita arkaluonteisten henkilötietojen suojaamiseksi. Jos esitykset runnotaan eduskunnassa läpi, on tuloksena valituksia sekä ihmisoikeustuomioistuimeen että Euroopan unionin tuomioistuimeen. Ne voivat viedä pohjan koko ehdotetulta sote-rakenteelta.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta on aikatauluttanut asiantuntijakuulemiset elo-syyskuulle. Jos perustuslakivaliokunta saa oman lausuntonsa sosiaali- ja terveysvaliokunnan sote-mietinnöstä tehdyksi lokakuun puoliväliin mennessä, on sote-lakipaketti mahdollista saada suuren salin äänestyksiin marraskuussa 2018. Jos lait hyväksytään, voivat ne tulla voimaan joulukuussa 2018. Kun maakuntavaaleille tarvitaan vähintään 6 kuukautta aikaa lakien voimaantulosta, voivat vaalit olla joko eurovaalien yhteydessä toukokuussa taikka erillisenä vaalina kesäkuussa 2018 (noin vuoden kuluttua).

Sote-paketin käsittelyveikkauksen lisäksi veikkaan edelleen, että hallitusrintama saattaa syksyllä heiketä entisestään. Sote-uudistus, aktiivimalli tai nuorten työntekijöiden työsuhdeturvan heikentäminen eivät ole erityisiä vaalivaltteja edustajanpaikkaansa uusimaan haluaville kansanedustajille. Sinisten kansanedustajista melkoinen osa hallinnoi ministerinsalkkua, mutta puolueen muiden kansanedustajien voi olla vaikea löytää perusteita epäsuosittujen uudistusten tukemiseen vaalien lähestyessä. Myös Kokoomuksen kansanedustajat Helsingissä ja Uudellamaalla joutuvat miettimään sitä, miten sote- ja maakuntauudistus on selitettävissä äänestäjille.

Lähden itse juhannuksen jälkeen pariksi viikoksi Venäjälle seuraamaan maailman suosituinta urheilutapahtumaa paikan päältä. Sote-uudistusta kommentoin (jos kommentoitavaa eduskunnan kesätauon aikana on) twitter-tilini (@lasleh) kautta. Sote-aiheisiin blogeihin palaan, jos aiheita vielä on, kesälomien jälkeen. Toivon aurinkoista juhannusta, virkistävää kesälomaa sekä hienoja MM-futishetkiä kaikille blogini lukijoille.

]]>
5 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257020-sotea-vai-futista#comments Kotimaa Jalkapallon MM-kisat Kesäloma Perustuslaki Sote-uudistus Valinnanvapauslaki Sun, 17 Jun 2018 08:16:28 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257020-sotea-vai-futista
Muuttamisen verottamisesta myyntivoiton verottamiseen http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256984-muuttamisen-verottamisesta-myyntivoiton-verottamiseen <p>Varainsiirtovero omaan käyttöön tulevasta asunnosta jäykistää asuntomarkkinoita ja tekee omistusasujan osalta työn perässä muuttamisesta kallista. Keskustelu on kuitenkin ollut kovin hedelmätöntä, sillä vasemmistoa tuntuvat kiinnostavan vain asuntotukien loputon kasvattaminen (ja sitä kautta verovapaiden ja tuilla kerättyjen varojen siirtäminen vasemmistopuolueille ja niiden lähiyhteisölle kuten tapaus Kojamo) ja oikeistolle tuntuisi kelpaavan vain koko varainsiirtoveron poistaminen.</p><p>Tällä hetkellä vain alle 40-vuotias ensiasunnon ostaja on vapautettu varainsiirtoverosta oman asunnon ostamisen kohdalla.&nbsp;Myöhemmin ongelmat nousevat esiin kun työtä ei kotiseudulta löydy tai työpaikka lakkautetaan. Pahimmillaan vanha asunto pitää myydä tappiolla ja kasvukeskuksesta ostetusta asunnosta pitää maksaa vielä jopa viisinumeroinen määrä varainsiirtoveroa. Tähän päälle tulevat vielä kiinteistönvälityksestä ja muutosta johtuvat kulut. Pienempipalkkaisilla aloilla tähän uppoaa helposti vuoden palkka, joten ilman varmuutta pitkäaikaisesta työpaikasta muuttaminen omistusasunnosta uuteen omistusasuntoon ei ole järkevää eikä usein edes kulujen vuoksi mahdollista.</p><p>Monilla alueilla kasvukeskusten ulkopuolella asuntojen hinnat laskevat eikä vuokra-asunnoille ole kysyntää. Tällöin asunnon myynnistä tulee helposti tappiota ja vuokralle asuntoa ei voi laittaa esimerkiksi jos tarjolla olisi määräaikaista työtä muualla. Toisaalta pk-seudulla oman asunnon myyntivoittojen verovapaus tuo helposti kymmenien tuhansien eurojen säästöt kun asuntojen hinnat nousevat. Tasa-arvoista? Ei ole. Järkevää? Ei ole sitäkään, mikäli ihmiset eivät sen takia voi muuttaa työn perässä.</p><p>Oman asunnon hankkimisesta ei tulisi periä varainsiirtoveroa. Vaihtoehtoja miettiessä mielestäni olisi järkevämpää verottaa oman asunnon myyntivoittoja kuin kategorisesti vanhasta omistusasunnosta uuteen muuttamista. Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa vastaavalla tavalla: ilmoitusluontoisesti uuden asunnon ostaja voisi ilmoittaa muuttavansa itse asumaan ja veroedun säilyttääkseen asunnossa on asuttava kaksi vuotta, jotta varainsiirtovero ei tule maksettavaksi.</p><p>Siirrytään muuttamisen verottamisesta myyntivoittojen verottamiseen omaan käyttöön tulevien omistusasuntojen kohdalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Varainsiirtovero omaan käyttöön tulevasta asunnosta jäykistää asuntomarkkinoita ja tekee omistusasujan osalta työn perässä muuttamisesta kallista. Keskustelu on kuitenkin ollut kovin hedelmätöntä, sillä vasemmistoa tuntuvat kiinnostavan vain asuntotukien loputon kasvattaminen (ja sitä kautta verovapaiden ja tuilla kerättyjen varojen siirtäminen vasemmistopuolueille ja niiden lähiyhteisölle kuten tapaus Kojamo) ja oikeistolle tuntuisi kelpaavan vain koko varainsiirtoveron poistaminen.

Tällä hetkellä vain alle 40-vuotias ensiasunnon ostaja on vapautettu varainsiirtoverosta oman asunnon ostamisen kohdalla. Myöhemmin ongelmat nousevat esiin kun työtä ei kotiseudulta löydy tai työpaikka lakkautetaan. Pahimmillaan vanha asunto pitää myydä tappiolla ja kasvukeskuksesta ostetusta asunnosta pitää maksaa vielä jopa viisinumeroinen määrä varainsiirtoveroa. Tähän päälle tulevat vielä kiinteistönvälityksestä ja muutosta johtuvat kulut. Pienempipalkkaisilla aloilla tähän uppoaa helposti vuoden palkka, joten ilman varmuutta pitkäaikaisesta työpaikasta muuttaminen omistusasunnosta uuteen omistusasuntoon ei ole järkevää eikä usein edes kulujen vuoksi mahdollista.

Monilla alueilla kasvukeskusten ulkopuolella asuntojen hinnat laskevat eikä vuokra-asunnoille ole kysyntää. Tällöin asunnon myynnistä tulee helposti tappiota ja vuokralle asuntoa ei voi laittaa esimerkiksi jos tarjolla olisi määräaikaista työtä muualla. Toisaalta pk-seudulla oman asunnon myyntivoittojen verovapaus tuo helposti kymmenien tuhansien eurojen säästöt kun asuntojen hinnat nousevat. Tasa-arvoista? Ei ole. Järkevää? Ei ole sitäkään, mikäli ihmiset eivät sen takia voi muuttaa työn perässä.

Oman asunnon hankkimisesta ei tulisi periä varainsiirtoveroa. Vaihtoehtoja miettiessä mielestäni olisi järkevämpää verottaa oman asunnon myyntivoittoja kuin kategorisesti vanhasta omistusasunnosta uuteen muuttamista. Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa vastaavalla tavalla: ilmoitusluontoisesti uuden asunnon ostaja voisi ilmoittaa muuttavansa itse asumaan ja veroedun säilyttääkseen asunnossa on asuttava kaksi vuotta, jotta varainsiirtovero ei tule maksettavaksi.

Siirrytään muuttamisen verottamisesta myyntivoittojen verottamiseen omaan käyttöön tulevien omistusasuntojen kohdalla.

]]>
8 http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256984-muuttamisen-verottamisesta-myyntivoiton-verottamiseen#comments Kotimaa Asumisen tukeminen Muuttaminen työn perässä Työn perässä muuttaminen Varainsiirtovero Verovähennykset Sat, 16 Jun 2018 09:12:18 +0000 Esko Virri http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256984-muuttamisen-verottamisesta-myyntivoiton-verottamiseen
Hajottajille pettymys Kittilässä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256979-hajottajille-pettymys-kittilassa <p>Kittilään on saatu viime aikoina hyviä uutisia. Aiemmin hallinto-oikeus hylkäsi valituksen koskien Kittilän kunnan ja ex-kunnanjohtaja Anna Mäkelän erosopimusta. Eivätköhän valittajat yritä jatkaa jarrutusoperaatiotaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tätä kirjoittaessa on tiedossa, että Levin hissiyhtiön toimitusjohtajaa, Jouni Palosaarta koskevat syytteet on kumottu Lapin käräjäoikeudessa. Koko tämä vyyhti alkaa selkiytyä, ja näytelmän todelliset roolit alkavat selvitä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kunnan ja Mäkelän erosopimus</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Hallinto-oikeus siis hylkäsi valituksen, jossa vaadittiin Kittilän kunnan ja erotetun kunnanjohtajan, Anna Mäkelän välisen erosopimuksen kumoamista. Sopimuksen oli jo hyväksynyt Anna Mäkelä. Kun sopimus tulee voimaan, Mäkelälle maksetaan eroraha, joka on nykyisin käytössä olevissa johtajasopimuksissa yleinen käytäntö, eikä suuruudeltaan niistä poikkea. Mäkelällä ei ollut johtajasopimusta, ja siksi erottaminen piti tehdä vanhan, pitemmän ja vaikeamman kaavan kautta tunnetuin seurauksin.</p><p>&nbsp;</p><p>Sopimuksen voimaan astuminen muuttaa Kittilän tilannetta kuitenkin selkeämmäksi. Tähän asti on Kittilään yritetty kehitellä hallinnollista kriisiä ja näin syytä käyttää ns. Lex-Kittilää, jossa vaaleilla valittuja valtuutettuja voisi valtiovarainministeriön päätöksellä hyllyttää sillä perusteella, että valtuutetut ovat syytettyjä tapauksessa, jossa toisena osapuolena on edelleen ns. &rdquo;kirjoissa&rdquo; Kittilän kunnanjohtajana oleva Anna Mäkelä. Mikäli erosopimus astuisi voimaan eikä Mäkelä olisi enää virkasuhteessa Kittilään (käytännössä kunnanjohtajana hän ei ole ollut erotuspäätöksestä lähtien), ja silloinhan eivät kunnanvaltuutetut olisi enää esteellisiä päätöksentekoon. Kun Kittilällä ja Anna Mäkelällä ei ole enää tekemistä keskenään, ei tietysti valtuutetuillakaan olisi edes teoriassa estettä tehdä päätöksiä &ndash; käytänössähän esteellisiä olemme olleet vain Mäkelää koskevissa asioissa, kuten vaikkapa edellä mainitun erosopimuksen käsittelyssä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielenkiintoista on median suhtautuminen erosopimusta koskevaan valitukseen. Sehän kaatui hallinto-oikeudessa, kuten alkuperäinen kunnanjohtajan erottamispäätöskin. Se oli siis hallintolain vastainen. Miksi mediassa ei kirjoitettu &rdquo;laittomasta valituksesta&rdquo;, kun erottamispäätöksestä puhutaan &rdquo;laittomana erottamisena&rdquo;? Toisto on kaiken propagandan äiti.</p><p>&nbsp;</p><p>Hauskinta tämän erosopimusta koskevan episodin ajattelemisessa on se, että tämä aiheeton (tai median kielellä laiton) valitus on pitkittänyt kunnan hallinnon epäselvää tilannetta puolellatoista vuodella ja tietysti aiheuttanut hallinnollisen kitkan vuoksi kuluja. OMK on kuitenkin suurella äänellä toitottanut kunnanjohtajan irtisanomisen puolesta äänestäneiden aiheuttaneen hallinnollisia vaikeuksia ja kuluja.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Palosaaren tapaus</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Mitä tulee Levi Ski Resortin toimitusjohtajan, Jouni Palosaaren oikeusjuttuun, putoaa Kittilää kohtaan nostetulta kampanjalta moraalinen pohja. Käräjäoikeus päätti hylätä syytteet. Palosaarta yritettiin työntää pois Levin hissien toimitusjohtajan paikalta uhkailemalla häntä tutkintapyynnöllä koskien vuosien takaista hissihankintaa. Syytteiden mukaan Palosaari olisi tehnyt yhtiölle haittaa suosimalla toista tarjoajaa. Näin ei siis käräjäoikeuden mukaan käynyt. Tästäkin ne voivat valittaa, mutta nyt lienee jo pakko siirtyä yleiseen käytäntöön, eli syyttömyysolettamaan median vaaliman syyllisyysolettaman sijaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Mielenkiintoisen tästä tekee se, että käräjäoikeuden päätöksen valossa tilanne on nyt tämä: Anna Mäkelä teki kunnan nimissä perättömän tutkintapyynnön kunnan suurimman tytäryhtiön pitkäaikaisesta toimitusjohtajasta tiedottamatta tästä ollenkaan kunnanhallitusta tai muita päätöksentekijöitä. Tutkintapyynnöllähän ei ollut muuta vaikutusta kuin se, että asiaa alettiin käymään julkisuudessa, sillä kunta ei ole tapauksessa asianomistaja. Oikeaa kauttahan Mäkelä olisi voinut toimia tuomalla asian kunnanhallitukseen ja yrittää sitä kautta vaikuttaa hissien hallitukseen, jotta se tekisi tutkintapyynnön. Tämä oli pitkän ajan kuluessa muodostuneessa luottamuspulassa pisara, joka katkaisi kamelin selän.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalta Levin hissien hallituksessa, joka siis pyrki siirtämään Palosaaren syrjään tekaistuin perustein, toimi myös samainen nyt Oikeudenmukaista Kittilää valtuustossa edustava Inkeri Yritys. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan Yritys oli paitsi tietoinen erottamistouhuista ja jopa valmistelemassa sitä. Myöhemmin Yritys hankaloitti valtuuston puheenjohtajana kaikin keinoin samassa konklaavissa olleen kunnanjohtajan erottamiseen johtanutta prosessia. Hotellihuoneessa Palosaarta kovisteli toimitusjohtajan pestistä jättäytymään <em>nykyinen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. </em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tarina jatkui</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kävi sitten niin, että Palosaaren &rdquo;keissi&rdquo; eli omaa elämäänsä, ja kunnanvaltuuston enemmistö totesi luottamuksen Anna Mäkelään menneen. On hyvä huomata, että mitä ilmeisimmin Anna Mäkelällä ei ollut luottamusta kunnanvaltuustoon tai hallitukseen, ja siitä syystä hän halusikin toimia omin päin.</p><p>&nbsp;</p><p>Mediassa koko juttu saatiin näyttämään Suomen Kuvalehden toimittajan Eeva-Liisa Hynysen toimesta siltä, että me kunnanvaltuutetut hyväveli-verkostoinemme suojelemme rikollista hissien toimitusjohtajaa. Näinhän ei ole laita. Hissijupakka oli, kuten edellä sanottu, viimeinen pisara. Nämä kaksi vyyhteä eivät kietoudu toisiinsa, vaan sivuavat toisiaan. Lisäksi nyt on selvää, että tapaus oli mutkikas eikä mitenkään päin yhden ihmisen mielekästä pitää omissa hyppysissään, kuten Mäkelä teki.</p><p>&nbsp;</p><p>Mäkelä teki erottamisestaan, joka siis kaatui hallinnolliseen virheeseen, tutkintapyynnön rikospoliisille. Nyt olemme siinä pisteessä, jossa perättömän tutkintapyynnön ohi kunnan päättäjien tehneen kunnanjohtajan erottamisen puolesta valtuustossa äänestäneet ovat syytettyinä törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä ja meitä varten räätälöitiin laki, jolla valtiovarainministeriö voisi siirtää kunnan päättäjät syrjään siitä huolimatta, että olemme saaneet valtakirjamme uusissakin vaaleissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Inkeri Yritys taas perusti oman listansa, Oikeudenmukainen Kittilä, jonka pääasiallinen kampanjateema oli haukkua muita valtuutettuja rosvoiksi ja konniksi. Tähän hän sai tuntuvaa vetoapua monilta eri medioilta, myös Yleltä, joka ei Kittilä-uutisoinnissaan kunnanjohtajan erottamista tukevalta puolelta paljoa kysele. Nykytiedon valossa on pakko kysyä, onko hänen listansa nimeä kehitellessä otettu mallia Korean niemimaalta &ndash; koko maailman tunteman diktatuurin, Pohjois-Korean virallinen nimihän on lähes itseironisesti <em>Korean Demokraattinen Kansantasavalta.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Nyt tästä Suomen Kuvalehden täyteen pumppaamasta ilmapallosta alkaa ilma karata. Jo nyt on selvää, että emme me niin häikäilemättömiä ja ilkeitä rosvoja olekaan, kuin yhtä puolta ruokkinut media on antanut ymmärtää.</p><p>&nbsp;</p><p>Akseli Erkkilä (Kittilän Kuntalaislista)</p><p>Kunnanvaltuutettu</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kittilään on saatu viime aikoina hyviä uutisia. Aiemmin hallinto-oikeus hylkäsi valituksen koskien Kittilän kunnan ja ex-kunnanjohtaja Anna Mäkelän erosopimusta. Eivätköhän valittajat yritä jatkaa jarrutusoperaatiotaan korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tätä kirjoittaessa on tiedossa, että Levin hissiyhtiön toimitusjohtajaa, Jouni Palosaarta koskevat syytteet on kumottu Lapin käräjäoikeudessa. Koko tämä vyyhti alkaa selkiytyä, ja näytelmän todelliset roolit alkavat selvitä.

 

Kunnan ja Mäkelän erosopimus

 

Hallinto-oikeus siis hylkäsi valituksen, jossa vaadittiin Kittilän kunnan ja erotetun kunnanjohtajan, Anna Mäkelän välisen erosopimuksen kumoamista. Sopimuksen oli jo hyväksynyt Anna Mäkelä. Kun sopimus tulee voimaan, Mäkelälle maksetaan eroraha, joka on nykyisin käytössä olevissa johtajasopimuksissa yleinen käytäntö, eikä suuruudeltaan niistä poikkea. Mäkelällä ei ollut johtajasopimusta, ja siksi erottaminen piti tehdä vanhan, pitemmän ja vaikeamman kaavan kautta tunnetuin seurauksin.

 

Sopimuksen voimaan astuminen muuttaa Kittilän tilannetta kuitenkin selkeämmäksi. Tähän asti on Kittilään yritetty kehitellä hallinnollista kriisiä ja näin syytä käyttää ns. Lex-Kittilää, jossa vaaleilla valittuja valtuutettuja voisi valtiovarainministeriön päätöksellä hyllyttää sillä perusteella, että valtuutetut ovat syytettyjä tapauksessa, jossa toisena osapuolena on edelleen ns. ”kirjoissa” Kittilän kunnanjohtajana oleva Anna Mäkelä. Mikäli erosopimus astuisi voimaan eikä Mäkelä olisi enää virkasuhteessa Kittilään (käytännössä kunnanjohtajana hän ei ole ollut erotuspäätöksestä lähtien), ja silloinhan eivät kunnanvaltuutetut olisi enää esteellisiä päätöksentekoon. Kun Kittilällä ja Anna Mäkelällä ei ole enää tekemistä keskenään, ei tietysti valtuutetuillakaan olisi edes teoriassa estettä tehdä päätöksiä – käytänössähän esteellisiä olemme olleet vain Mäkelää koskevissa asioissa, kuten vaikkapa edellä mainitun erosopimuksen käsittelyssä.

 

Mielenkiintoista on median suhtautuminen erosopimusta koskevaan valitukseen. Sehän kaatui hallinto-oikeudessa, kuten alkuperäinen kunnanjohtajan erottamispäätöskin. Se oli siis hallintolain vastainen. Miksi mediassa ei kirjoitettu ”laittomasta valituksesta”, kun erottamispäätöksestä puhutaan ”laittomana erottamisena”? Toisto on kaiken propagandan äiti.

 

Hauskinta tämän erosopimusta koskevan episodin ajattelemisessa on se, että tämä aiheeton (tai median kielellä laiton) valitus on pitkittänyt kunnan hallinnon epäselvää tilannetta puolellatoista vuodella ja tietysti aiheuttanut hallinnollisen kitkan vuoksi kuluja. OMK on kuitenkin suurella äänellä toitottanut kunnanjohtajan irtisanomisen puolesta äänestäneiden aiheuttaneen hallinnollisia vaikeuksia ja kuluja.

 

Palosaaren tapaus

 

Mitä tulee Levi Ski Resortin toimitusjohtajan, Jouni Palosaaren oikeusjuttuun, putoaa Kittilää kohtaan nostetulta kampanjalta moraalinen pohja. Käräjäoikeus päätti hylätä syytteet. Palosaarta yritettiin työntää pois Levin hissien toimitusjohtajan paikalta uhkailemalla häntä tutkintapyynnöllä koskien vuosien takaista hissihankintaa. Syytteiden mukaan Palosaari olisi tehnyt yhtiölle haittaa suosimalla toista tarjoajaa. Näin ei siis käräjäoikeuden mukaan käynyt. Tästäkin ne voivat valittaa, mutta nyt lienee jo pakko siirtyä yleiseen käytäntöön, eli syyttömyysolettamaan median vaaliman syyllisyysolettaman sijaan.

 

Mielenkiintoisen tästä tekee se, että käräjäoikeuden päätöksen valossa tilanne on nyt tämä: Anna Mäkelä teki kunnan nimissä perättömän tutkintapyynnön kunnan suurimman tytäryhtiön pitkäaikaisesta toimitusjohtajasta tiedottamatta tästä ollenkaan kunnanhallitusta tai muita päätöksentekijöitä. Tutkintapyynnöllähän ei ollut muuta vaikutusta kuin se, että asiaa alettiin käymään julkisuudessa, sillä kunta ei ole tapauksessa asianomistaja. Oikeaa kauttahan Mäkelä olisi voinut toimia tuomalla asian kunnanhallitukseen ja yrittää sitä kautta vaikuttaa hissien hallitukseen, jotta se tekisi tutkintapyynnön. Tämä oli pitkän ajan kuluessa muodostuneessa luottamuspulassa pisara, joka katkaisi kamelin selän.

 

Toisaalta Levin hissien hallituksessa, joka siis pyrki siirtämään Palosaaren syrjään tekaistuin perustein, toimi myös samainen nyt Oikeudenmukaista Kittilää valtuustossa edustava Inkeri Yritys. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan Yritys oli paitsi tietoinen erottamistouhuista ja jopa valmistelemassa sitä. Myöhemmin Yritys hankaloitti valtuuston puheenjohtajana kaikin keinoin samassa konklaavissa olleen kunnanjohtajan erottamiseen johtanutta prosessia. Hotellihuoneessa Palosaarta kovisteli toimitusjohtajan pestistä jättäytymään nykyinen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne.

 

Tarina jatkui

 

Kävi sitten niin, että Palosaaren ”keissi” eli omaa elämäänsä, ja kunnanvaltuuston enemmistö totesi luottamuksen Anna Mäkelään menneen. On hyvä huomata, että mitä ilmeisimmin Anna Mäkelällä ei ollut luottamusta kunnanvaltuustoon tai hallitukseen, ja siitä syystä hän halusikin toimia omin päin.

 

Mediassa koko juttu saatiin näyttämään Suomen Kuvalehden toimittajan Eeva-Liisa Hynysen toimesta siltä, että me kunnanvaltuutetut hyväveli-verkostoinemme suojelemme rikollista hissien toimitusjohtajaa. Näinhän ei ole laita. Hissijupakka oli, kuten edellä sanottu, viimeinen pisara. Nämä kaksi vyyhteä eivät kietoudu toisiinsa, vaan sivuavat toisiaan. Lisäksi nyt on selvää, että tapaus oli mutkikas eikä mitenkään päin yhden ihmisen mielekästä pitää omissa hyppysissään, kuten Mäkelä teki.

 

Mäkelä teki erottamisestaan, joka siis kaatui hallinnolliseen virheeseen, tutkintapyynnön rikospoliisille. Nyt olemme siinä pisteessä, jossa perättömän tutkintapyynnön ohi kunnan päättäjien tehneen kunnanjohtajan erottamisen puolesta valtuustossa äänestäneet ovat syytettyinä törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä ja meitä varten räätälöitiin laki, jolla valtiovarainministeriö voisi siirtää kunnan päättäjät syrjään siitä huolimatta, että olemme saaneet valtakirjamme uusissakin vaaleissa.

 

Inkeri Yritys taas perusti oman listansa, Oikeudenmukainen Kittilä, jonka pääasiallinen kampanjateema oli haukkua muita valtuutettuja rosvoiksi ja konniksi. Tähän hän sai tuntuvaa vetoapua monilta eri medioilta, myös Yleltä, joka ei Kittilä-uutisoinnissaan kunnanjohtajan erottamista tukevalta puolelta paljoa kysele. Nykytiedon valossa on pakko kysyä, onko hänen listansa nimeä kehitellessä otettu mallia Korean niemimaalta – koko maailman tunteman diktatuurin, Pohjois-Korean virallinen nimihän on lähes itseironisesti Korean Demokraattinen Kansantasavalta.

 

Nyt tästä Suomen Kuvalehden täyteen pumppaamasta ilmapallosta alkaa ilma karata. Jo nyt on selvää, että emme me niin häikäilemättömiä ja ilkeitä rosvoja olekaan, kuin yhtä puolta ruokkinut media on antanut ymmärtää.

 

Akseli Erkkilä (Kittilän Kuntalaislista)

Kunnanvaltuutettu

]]>
3 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256979-hajottajille-pettymys-kittilassa#comments Kotimaa Kittilä Kunnanjohtaja Levin hissit Palosaari Sat, 16 Jun 2018 08:13:45 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256979-hajottajille-pettymys-kittilassa
Kun pääministeristä tulee siivooja http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja <p>Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän joutuu ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Avulias virkailija antaa hänelle heti listan yrityksistä, joihin pääministerin osaaminen riittäisi. Mutta useamman kuukauden yrittämisen jälkeen töitä ei löydy. Pääministeri joutuu miettimään mitä tehdä. Ehkä pitää ryhtyä siivoojaksi?</p> <p>Aivan absurdi juttu, eikö niin? Aivan absurdi ajatus, että tuolla kokemuksella lähdettäisiin tekemään siivoojan työtä.&nbsp;</p> <p>No onhan se epätodennäköistä, että pääministerin seuraava työ olisi siivoojan homma. Mutta sen sijaan politiikan päätöksenteossa sekin vaihtoehto tuntuu ihan loogiselta idealta muulle kansalle. Koulutuksesta riippumatta ihmisen tulisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan. Kuulemma työntekö pitää ihmisen työkykyisenä ja antaa mahdollisuuden löytää sitten joskus sitä oman alankin hommaa, kun sitä tulee vastaan.</p> <p>Kuulostaa järkevältä?</p> <p>No äkkiseltään varmaan niin. Asia vain on hieman mutkikkaampi. Tai itse asiassa aika monta kertaa mutkikkaampi. Erityisesti jos puhutaan jo muutenkin työntekijästä, jolla on jollekin alalle koulutus, mutta se kaipaisi päivitystä, ennen kuin sitä hommaa omalta alalta löytyisi. Tai jos puhutaan sellaisesta, jonka alalta ovat työt loppuneet tai loppumassa, mutta takana kuitenkin vaikkapa akateemista koulutusta ihan toiselta alalta, niin sellainen tarvitsisi myös jotakin uutta koulutusta.</p> <p>Nyt joku varmaan miettii, että niin, mitä sitten?</p> <p>No sitä sitten, että raaoilla työmarkkinoilla saattaa ottaa ohraleipä. Kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.</p> <p>Saatat sanoa, että se on yksilön ongelma.&nbsp;</p> <p>Joo. Onhan se niin, että jos pääministeri joutuu siivoojaksi, niin se on vain pääministerille todellinen ongelma, vai onko?</p> <p>Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma, jos fiksun ihmisen työpanosta ei hyödynnetä tehokkaasti. Se on ongelma suomalaiselle kansantaloudelle. Kalliilla hankittu koulutus ja vuosien kokemus heitetään vain roskakoppaan. Sitten siinä on sekin puoli, että ihminen, jonka motivaatio työntekoon on tavallista alhaisempi, jää myös tavallista aiemmin eläkkeelle.&nbsp;</p> <p>Juuri perjantaina uutisoitiin, että on jo useampi tapaus, jotka hakevat aktiivimallin seurauksena työkyvyttömyyseläkettä, vaikka eivät välttämättä ole edes sairaita. Mutta sekin on vielä pientä piiperrystä. Tein tällä viikolla kyselyä omaan Twitter verkostooni. 110 vastaajasta 41 % ajatteli tekevänsä töitä yli 70 -vuotiaaksi, jos terveys ja työn mielekkyys vain ovat kohdallaan. Mutta siis vain silloin, jos siinä hommassa on jotakin mieltä.</p> <p>Mietitäänpä vielä hetki. Kuinka paljon paremmin Suomella menee kymmenen vuoden päästä, jos löydämme aivan toisenlaisen tavan ajatella koulutusta, työtä ja uria? Uskokaa tai älkää, mutta 65-70 vuotiaiden panosta tarvitaan tulevaisuuden päätöksenteossa.</p> <p>Ai että mihin?</p> <p>Eläkepommin kasvaessa eläkeikäisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä suinkaan vain Suomessa, vaan muuallakin Euroopassa ja osassa Aasiaa. Arvatkaa huviksenne, ketkä ymmärtävät parhaimmin, mitä tuolle ikäluokalle kannattaa tarjota?</p> <p>Haluammeko että se porukka on luomassa menestystä vai maksukyvyltään huonoina eläkeläisinä?</p> <p>Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä. Parempi hokema olisi vaikka se, että ihan mikä tahansa keino pitää korkeaa osaamista omaavien ammattitaitoa yllä tai auttaa heitä kouluttautumaan uudelleen vielä +50 vuotiainakin, olisi paljon fiksumpaa.&nbsp;</p> <p>Kävisivät sitten vaikka samalla tavalla siivoamassa lisätienestien saamiseksi kuin opiskelijat.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ajatellaanpa sitä hetkeä, kun pääministeriltä loppuvat hommat ja hän joutuu ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Avulias virkailija antaa hänelle heti listan yrityksistä, joihin pääministerin osaaminen riittäisi. Mutta useamman kuukauden yrittämisen jälkeen töitä ei löydy. Pääministeri joutuu miettimään mitä tehdä. Ehkä pitää ryhtyä siivoojaksi?

Aivan absurdi juttu, eikö niin? Aivan absurdi ajatus, että tuolla kokemuksella lähdettäisiin tekemään siivoojan työtä. 

No onhan se epätodennäköistä, että pääministerin seuraava työ olisi siivoojan homma. Mutta sen sijaan politiikan päätöksenteossa sekin vaihtoehto tuntuu ihan loogiselta idealta muulle kansalle. Koulutuksesta riippumatta ihmisen tulisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan. Kuulemma työntekö pitää ihmisen työkykyisenä ja antaa mahdollisuuden löytää sitten joskus sitä oman alankin hommaa, kun sitä tulee vastaan.

Kuulostaa järkevältä?

No äkkiseltään varmaan niin. Asia vain on hieman mutkikkaampi. Tai itse asiassa aika monta kertaa mutkikkaampi. Erityisesti jos puhutaan jo muutenkin työntekijästä, jolla on jollekin alalle koulutus, mutta se kaipaisi päivitystä, ennen kuin sitä hommaa omalta alalta löytyisi. Tai jos puhutaan sellaisesta, jonka alalta ovat työt loppuneet tai loppumassa, mutta takana kuitenkin vaikkapa akateemista koulutusta ihan toiselta alalta, niin sellainen tarvitsisi myös jotakin uutta koulutusta.

Nyt joku varmaan miettii, että niin, mitä sitten?

No sitä sitten, että raaoilla työmarkkinoilla saattaa ottaa ohraleipä. Kun hyvin koulutettu joutuu tekemään reippaasti alle koulutuksensa olevaa työtä, hän on suuressa riskissä jäädä loppuelämän ajaksi ilman kunnollista työtä. Nuoremmalle se ei niinkään ole peruuttamaton ongelma. Kolmekymppisellä on vielä hyvät saumat päästä työnsyrjään kiinni. Mutta vaikkapa viisikymppiselle parin vuoden sivupolku voi olla jo fataali.

Saatat sanoa, että se on yksilön ongelma. 

Joo. Onhan se niin, että jos pääministeri joutuu siivoojaksi, niin se on vain pääministerille todellinen ongelma, vai onko?

Kyllä se on yhteiskunnallinenkin ongelma, jos fiksun ihmisen työpanosta ei hyödynnetä tehokkaasti. Se on ongelma suomalaiselle kansantaloudelle. Kalliilla hankittu koulutus ja vuosien kokemus heitetään vain roskakoppaan. Sitten siinä on sekin puoli, että ihminen, jonka motivaatio työntekoon on tavallista alhaisempi, jää myös tavallista aiemmin eläkkeelle. 

Juuri perjantaina uutisoitiin, että on jo useampi tapaus, jotka hakevat aktiivimallin seurauksena työkyvyttömyyseläkettä, vaikka eivät välttämättä ole edes sairaita. Mutta sekin on vielä pientä piiperrystä. Tein tällä viikolla kyselyä omaan Twitter verkostooni. 110 vastaajasta 41 % ajatteli tekevänsä töitä yli 70 -vuotiaaksi, jos terveys ja työn mielekkyys vain ovat kohdallaan. Mutta siis vain silloin, jos siinä hommassa on jotakin mieltä.

Mietitäänpä vielä hetki. Kuinka paljon paremmin Suomella menee kymmenen vuoden päästä, jos löydämme aivan toisenlaisen tavan ajatella koulutusta, työtä ja uria? Uskokaa tai älkää, mutta 65-70 vuotiaiden panosta tarvitaan tulevaisuuden päätöksenteossa.

Ai että mihin?

Eläkepommin kasvaessa eläkeikäisten määrä kasvaa räjähdysmäisesti, eikä suinkaan vain Suomessa, vaan muuallakin Euroopassa ja osassa Aasiaa. Arvatkaa huviksenne, ketkä ymmärtävät parhaimmin, mitä tuolle ikäluokalle kannattaa tarjota?

Haluammeko että se porukka on luomassa menestystä vai maksukyvyltään huonoina eläkeläisinä?

Ajatus siitä, että mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys, on täysin älyvapaana syntynyt ajatus, mutta sitä on vain niin ihanan mukava hokea, kun se ei kosketa itseä. Parempi hokema olisi vaikka se, että ihan mikä tahansa keino pitää korkeaa osaamista omaavien ammattitaitoa yllä tai auttaa heitä kouluttautumaan uudelleen vielä +50 vuotiainakin, olisi paljon fiksumpaa. 

Kävisivät sitten vaikka samalla tavalla siivoamassa lisätienestien saamiseksi kuin opiskelijat.

 

]]>
26 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja#comments Kotimaa Suomalainen työelämä Työelämä Työllistyminen Työttömyys Työvoimapolitiikka Sat, 16 Jun 2018 04:30:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256965-kun-paaministerista-tulee-siivooja
Ramadan - hyödyllisiä oppitunteja elämään http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256961-ramadan-hyodyllisia-oppitunteja-elamaan <p>Ramadan päättyy tänään. Takana on kuukausi nälkää, janoa, alhaista verensokeria, väsymystä ja pinnalla olevia hermoja. Mutta myös itsensä haastamista, rauhoittumista, pohdiskelua siitä, miten kehittää itseään ja muiden hädälle herkistymistä.<br /><br />Ramadanin aikana tunteet ovat pinnassa. Siihen osallistuvat tekevät valinnan kieltäytyä asioista, jotka etenkin nykyajan yltäkylläisyydessä otetaan helposti itsestäänselvyytenä. Se muistuttaa siitä, että miljoonille ihmisille nälkä ja puute eivät ole valinta. Ne ovat olosuhteiden sanelema pakko, joka määrittää koko jokapäiväistä elämää. Siksi Ramadanin aikana laitamme entistä suurempia ponnistuksia hyväntekeväisyyteen. Jouluun liittyvässä lausahduksessa siitä, kuinka &rdquo;maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto&rdquo; kiteytyy koko Ramadanin idea. Paaston päättyessä päivän päätteeksi ei kukaan jää yksin. Kaikilla on paikka johon mennä, kaikille annetaan ruokaa syödäkseen.<br /><br />Fyysisistä tarpeista tinkimimen muistuttaa myös siitä, että meissä on se toinenkin, henkinen puoli.Se vaatii ihan yhtä lailla tarpeidensa huomioimista. Niinpä haastaessamme kehomme haastamme myös mielemme. Syvennymme siihen, missä olemme onnistuneet ja mitkä asiat meissä vielä vaativat hiomista (on muuten koko elämän mittainen projekti.&nbsp;</p><p>Yksi Ramadanin hienoimmista asioista on se uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne, jonka se synnyttää. Me emme ole tässä yksin; emme Ramadanin kilvoittelussa, emme tässä maailmassa. Etenkin Ramadanin aikaan sitä on ihan eri lailla tietoinen siitä, että on osa maailmanlaajuista yhteisöä. Oli taustamme, asuinpaikkamme tai elämäntilanteemme mikä tahansa, tämän kuukauden ajan me olemme kaikki samalla viivalla, eläen elämäämme samassa rytmissä, samojen haasteiden ja rajoitteiden kanssa sinnitellen.<br /><br />Ramadanin suurin oppitunti onkin ehkä juuri tuossa. Nämä kaikki yhdessä muistuttavat velvollisuuksista, joita meillä on paitsi itseämme, myös muita kohtaan. Meillä on velvollisuus tutkiskella omia tekojamme ja sanojamme, tehdä työtä itsemme kehittämiseksi niin, että voimme olla parhaita mahdollisia versioita itsestämme ja oppia, miten huomioida ja palvella muita ympärillä paremmin.<br /><br />Se, että edes kerran vuodessa keskittyy omaan napaan tuijottamisen sijaan maailmaan ympärillämme, on arvokas asia, josta hyöytyisi varmasti ihan joka ikinen tämän maailman asukas.<br /><br />Mutta nyt, SYÖMÄÄN! Eid Mubarak, eli hyvää Eidiä teille kaikille! Olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto vielä huomennakin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ramadan päättyy tänään. Takana on kuukausi nälkää, janoa, alhaista verensokeria, väsymystä ja pinnalla olevia hermoja. Mutta myös itsensä haastamista, rauhoittumista, pohdiskelua siitä, miten kehittää itseään ja muiden hädälle herkistymistä.

Ramadanin aikana tunteet ovat pinnassa. Siihen osallistuvat tekevät valinnan kieltäytyä asioista, jotka etenkin nykyajan yltäkylläisyydessä otetaan helposti itsestäänselvyytenä. Se muistuttaa siitä, että miljoonille ihmisille nälkä ja puute eivät ole valinta. Ne ovat olosuhteiden sanelema pakko, joka määrittää koko jokapäiväistä elämää. Siksi Ramadanin aikana laitamme entistä suurempia ponnistuksia hyväntekeväisyyteen. Jouluun liittyvässä lausahduksessa siitä, kuinka ”maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto” kiteytyy koko Ramadanin idea. Paaston päättyessä päivän päätteeksi ei kukaan jää yksin. Kaikilla on paikka johon mennä, kaikille annetaan ruokaa syödäkseen.

Fyysisistä tarpeista tinkimimen muistuttaa myös siitä, että meissä on se toinenkin, henkinen puoli.Se vaatii ihan yhtä lailla tarpeidensa huomioimista. Niinpä haastaessamme kehomme haastamme myös mielemme. Syvennymme siihen, missä olemme onnistuneet ja mitkä asiat meissä vielä vaativat hiomista (on muuten koko elämän mittainen projekti. 

Yksi Ramadanin hienoimmista asioista on se uskomaton yhteenkuuluvuuden tunne, jonka se synnyttää. Me emme ole tässä yksin; emme Ramadanin kilvoittelussa, emme tässä maailmassa. Etenkin Ramadanin aikaan sitä on ihan eri lailla tietoinen siitä, että on osa maailmanlaajuista yhteisöä. Oli taustamme, asuinpaikkamme tai elämäntilanteemme mikä tahansa, tämän kuukauden ajan me olemme kaikki samalla viivalla, eläen elämäämme samassa rytmissä, samojen haasteiden ja rajoitteiden kanssa sinnitellen.

Ramadanin suurin oppitunti onkin ehkä juuri tuossa. Nämä kaikki yhdessä muistuttavat velvollisuuksista, joita meillä on paitsi itseämme, myös muita kohtaan. Meillä on velvollisuus tutkiskella omia tekojamme ja sanojamme, tehdä työtä itsemme kehittämiseksi niin, että voimme olla parhaita mahdollisia versioita itsestämme ja oppia, miten huomioida ja palvella muita ympärillä paremmin.

Se, että edes kerran vuodessa keskittyy omaan napaan tuijottamisen sijaan maailmaan ympärillämme, on arvokas asia, josta hyöytyisi varmasti ihan joka ikinen tämän maailman asukas.

Mutta nyt, SYÖMÄÄN! Eid Mubarak, eli hyvää Eidiä teille kaikille! Olkoon maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto vielä huomennakin!

]]>
39 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256961-ramadan-hyodyllisia-oppitunteja-elamaan#comments Kotimaa Eid Hyväntekeväisyys Islam Ramadan Fri, 15 Jun 2018 17:30:10 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256961-ramadan-hyodyllisia-oppitunteja-elamaan